6.7. Tutustuminen Rendsburgiin

Yö oli taas sateeton, tuuleton ja lämmin. Jokohan se kesä nyt tuli?

Lähdimme kaupunkikierrokselle jo puoli yhdentoista aikaan. Meillä oli ”Die Blaue Linie”-kartta, jota yritimme seurata. Kaupungin tärkeimmät nähtävyydet on merkitty kartalle selostuksineen ja katuun on maalattu sininen viiva, jota seuraamalla tavoittaa kaikki kohteet. 

Aloitimme vanhasta Raatihuoneesta ja torista.

Kävimme tietenkin kahdessa kirkossa. 

Keskustan St. Marienkirche on kaupungin vanhin rakennus vuodelta 1287. Siellä on v. 1649 oleva upea, iso, puinen alttaritaulu ja monia muita puureliefejä.

Toinen mielenkiintoinen kirkko on 1700-luvulta peräisin oleva Christkirche;

Könighstuhle

rakennettu alun perin varuskuntakirkoksi. Se on ristikirkko, jossa on paikat 2000 sotilaalle, oma aitio kuninkaalle kuten myös omansa kaupunginkomendantille ja ”Genaralsuperintendent”ille. Kivikirkko, jonka sisäkatto näytti olevan laudoitettu.

Sitten suunnistimme kohti etelää ja kanavaa.

Kilometrin kävelymatkan päässä oli jalankulkutunneli NOK-kanavan ali. Autotunnelikin oli, vaan sinne emme tietenkään menneet. 

Euroopan pisimmiksi mainostetu rullaportaat veivät meidät alas ja 130 metrinen tunneli johti kanavan alitse. Taas rullaportaat ylös ja olimme alittaneet kanavan. Takaisin oli tietenkin tultava samaa reittiä ja jatkoimme matkaa sinisestä linjasta poiketen Kreishafen-rantaa pitkin. Ikuisuudelta tuntuvan kuuman matkan jälkeen saavuimme takaisin kaupungin vanhalle raatihuoneelle ja etsiydyimme pizzeriaan päiväpitsalle. Siis iso pizza puoliksi, se riittää; ja lasi kaljaa janoon.

Sitten Kapu päätti, että meidän on saatava porevettä veneeseen. Ainoa tietämämme ruokakaupparypäs oli siellä satamassa, josta juuri olimme raahautuneet keskustaan. Yritin laittaa hanttiin, vaan kävelimme kuitenkin takaisin kohti kanavan rantaa ja Lidliin ostoksille. Matka venesatamaan tuntui tosi pitkältä, vaikka Kapu taatusti johtikin minua suorinta reittiä. Kunnes vajaa puoli kilometriä ennen määränpäätä näimme Aldi- ja Edeka –kaupat. Siis olimme raahanneet – tavarat olivat Kapun repussa – vedet ja ruuat kilometrien päästä ja lähin kauppa olikin ihan vieressä! Tästä hämmästyneinä kuljimme vahingossa sataman tienhaaran ohi ja jouduimme tekemään ylimääräisen kilometrin lenkin ennen kuin pääsimme veneelle.  Tulipahan käytyä tutussa Lidlissä ostoksilla ja nähtyä Rendsburgia oikein kunnolla; puhumattakaan terveellisestä kävelylenkistä…

Jalankulkutunnelin keskustan puoleinen rakennus kuvattuna kanavan vastakkaisesta rakennuksesta.