11.7 Jokiajelua ja muutama sulku

Tänään heräsimme eilisestä poiketen auringonpaisteiseen aamuun täällä Süderstapelissa. Liikkeelle pääsimme  vähän ennen kymmentä entistä leveämpään Eider-jokeen. Muutaman hairakan ja ehkä kotkan, monen naudan ja lampaan katselu oli ainut huvi matkalla kohti 14 kilometrin päässä olevaa Nordfeldin sulkua.Paitsi hämmästyksen aiheena oli yhtäkkiä sivullamme näkyvä kirkontorni, vaikka merikortilla ei ollut mitään asutusta lähellä. Kapu sen äkkäsi: näin Süderstapelin kirkon tornin, vaikka olimme ajaneet jokea jo 5 kilometriä. Eider-joki todella mutkittelee…

Edellisestä sulutuksesta viisastuneena otin rahan taskuun ja kiipesin Zahlstellelle maksamaan heti, kun saimme veneen kiinni portaisiin. Kyselin sulkumestarilta, miksi hän otti meiltä maksua 9 Euroa, kun hinta ekassa sulutuksessa oli ollut aikoinaan 4,50 Euroa. No, selvisihän se miksi viimeksikin Kapulta oli otettu 9 Euroa: olimme sulutuksessa yksinämme ja sulutusmaksu on 9 €. Tyydyin vastaukseen ja pääsimme hetken kuluttua jatkamaan matkaa.

Nyt olimme saapuneet vuorovesialueella, jossa veden korkeus saattoi vaihdella metrinkin. Kulukelpoinen väylä on merkitty ”risuin”; punaisissa tikuissa oli luuta ylöspäin ja vihreissä alaspäin…

Seuraavan kymmenen kilometrin jälkeen tulimmekin jo Friedrichstadtin sululle. Merikorttiin oli veden syvyydeksi merkitty Treene-joen alkuun ja sulun eteen vain 1,5 metriä. Olin kuitenkin saanut edelliseltä sulkumestarilta tietää, että veden syvyys siellä riittäisi hyvin veneellemme. Niinpä ajoimme varovasti sulun eteen ja siellä oli yli 2 metriä vettä. Olimme ainoa sulutettava alaspäin Treneelle; sulusta pois tuli yksi purkkari. Nytkin kiipesin raha taskussa sulun reunalle ja portaat ylös ovelle, vaikka missään ei näkynyt  Zahlstelle-kylttiä. Ja kun ovi oli lukittu, palasin takaisin veneeseen. Vilkaistessani ylös, näin miehen viittovan avoimessa ikkunassa rakennuksen yläkerroksessa ja pyytävän maksamaan sulutuksen. Mikäs siinä auttoi; kiipesin uudestaan sulun reunalle ja portaat ylös, avasin summerin soidessa raskaan oven ja kiipesin pitkät portaat ylös toimistoon. Siellä istui kaksi miestä, toinen valvomopöydän ja toinen ruokapöydän takana ja naureskelivat puuskutukselleni. Sulkumestari otti 8,30 €, kertoi sen kattavan sisään- ja ulossulutuksen ja toivotti hyvää päivänjatkoa.

Palattuani veneelle alkoi vesi sulussa laskea. Kun se oli laskenut noin metrin verran, avautuivat sulkuportit ja pääsimme ajamaan varsinaiseen Treene-jokeen. Kovin kauas emme voineet ajaa, koska vastassa oli matala silta. Vierasvenesatama on ”vanhassa satamassa”, ja ajoväylä sinne oli melkein huomaamaton. Vastaan tulikin kuin puskista kaksi venettä, joita jouduimme väistämään.

Laituripaikka löytyi helposti ja vaikka köli tökkäsikin pohjaan, oli keula jo onneksi tarpeeksi lähellä laituria. Matkaa olimme tehneet 3 tuntia ja 13 merimailia. Maksaessamme satamamaksua sain Hafenmeisterilta tietää, että sopiva lähtöaika eteenpäin olisi perjantaina kello 14 aikaan. Silloin olisimme Tönningissä Pohjanmeren rannalla nousuveden aikaa kello 17.38. Edellisen sulun mies oli minulle maininnut jotain, että lauantaina ei Tönningistä pääsisi eteenpäin. Ihmettelin tuota, vaan nyt asia selvisi. Nousuvesi on korkeimmillaan Tönningissä lauantaina, 13 heinäkuuta klo 6.01 ja maantiesilta avataan vasta kello 6.30. Joten ei kait sieltä silloin pääse pois…

Kävimme pikaisella kaupunkikierroksella tässä Pohjolan Venetsiassa, joka on perustettu v. 1621.

Täällä vanhan keskustan talot on rakennettu hollantilaiseen renessanssityyliin; niissä on ns. porraskatot. Tai ainakin noin ymmärsin saksankielisen kaupunkioppaan tekstin. Kuva kuitenkin kertoo tarkemmin.

Kysymällä löysimme Edeka-kaupan, joka on onneksi melkein keskustassa; Lidl-myymälä on jossain kauempana, teollisuusalueella. Keskustan kävelykatu on täynnään ravintoloita ja kahviloita, vaan yhtään leipomoa emme siellä nähneet. Illemmalla kävelykatu oli jo aivan autio, vaan onneksi löysimme avoinna olevan italialaisen pizzerian.  Nyt emme syöneet pizzaa, vaan ”seelachs” paistetuilla perunoilla. Ja tuo kalahan ei ole lohta, vaan ilmeisesti turskaa, koska on aivan valkoista ja mautonta…

Kuvat lisätty 24.7.13 Norderneyssä