Kirjoitustauon selvitystä

Maanantaina 27.5.

Tänä aamuna heräsimme viimeisen kerran Zimmer Frei:ssa. Jo oli aikakin, kymmenen yötä olimme maksaneet ja nauttineet puhtaista petivaatteita ja pyyhkeistä, käytävällä olevasta vessasta, lämpimästä suihkusta, linnun laulusta, kirkonkellojen kuminasta…

Keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja pakkasimme ne autoon heti aamusta. Lähtiessä kävin talon puutarhassa katselemassa suurta pihaa. 

Sitten ajoimme Burgstaagenin satamaan venettä kunnostamaan. Kapu käsitteli veneen vedenalaisen osan antifouling- maalilla ja minä kyllästin sprayhoodin. Naapurit olivat tulleet Kölnistä eilen iltapäivällä ja tänään aamusta hekin aloittivat oman Lateern-veneesä kunnostuksen.

Nuo Kölniläiset tuttavamme olivat eilen ajaneet 600 km rankassa vesisateessa ja jäivät heti yöpymään talven ulkona seisoneeseen veneeseensä. Olimme heidät tavanneet ensi kerran jo viime kesänä Montussa, jossa heillä oli ollut vaikeuksia veneensä moottorin kanssa. Mukava tavata tuttuja; varsinkin kun mies puhuu suhteellisen ymmärrettävää englantia.

Onneksi tänään oli kaunis, aurinkoinen päivä, vaikka kuulemma huomiseksi onkin luvattu jo taas vesisadetta; ainakin kuuroja. Saimme päivän päätteeksi aurinkopaneelit paikoilleen, vaikka ne eivät tietenkään vielä lataa virtaa; tänne halliin ei päivä paistanut kuin hetken ennen auringonlaskua. Yövymme nyt veneessä, josta kuitenkin katkesi ”maasähkö” hetki sitten: Yösähköä ei telakka-alueella ole.

Siis nukkumaan uusien lakanoitten väliin…

30.5. torstai

Ja noinhan tuota kirjoittaessani luulin, vaan luulo ei todellakaan ole tiedon väärtti. Kun hetken päästä lähdin veneestä asialle pihan perälle, kompastuin pimeässä hallissa ja kaaduin satuttaen olkapääni. Niinpä sitten huomasinkin kartuttavani Itämeren sairaaloitten kokemuksia, tällä kertaa Oldenburgissa, muutama kymmenen kilometriä Fehmarnin salmen eteläpuolella. Luita ei ollut murtunut, mutta lepäsin kuitenkin puhtaitten lakanoitten välissä keskiviikkoaamuun ja sain lähtiessäni käsivarteeni inocare-kantositeen. Niinpä nyt en voikaan käyttää vasenta kättäni, joten en pääse kiipeämään takaisin veneeseen. Muistathan: A-tikkaat, uimaportaat, peränjatke… ja koko ajan olisi pystyttävä pitämään kahdella kädellä kiinni.

Eilen ei sitten auttanut muu kuin tiedustella matkavakuutusyhtiöstä, jotta korvaako vakuutus ylimääräiset yöpymiskustannukset. Varmaa vastausta en vielä ole saanut, vaan kuitenkin heräsimme täällä uudessa Zimmer Frei:ssa, jonka varasimme ensi tiistaihin asti. Silloin viimeistään pitäisi laskea veneemme veteen ja minun olla mahdollista päästä sinne.

Aikaa olemme viettäneet täällä Fehmarnin kauniilla saarella nyt jo kaksi viikkoa, eikä siis purjehdittu vielä yhtään.

Sanovat tämän saaren olevan Sonneninsell; tilastollisesti täällä on eniten aurinkoisia päiviä koko Saksassa. Vaan nyt voimme todeta, että vuodet eivät todellakaan ole veljiä keskenään. Tänään on vaihteeksi aurinkoista, mutta muuten viimeiset puolitoista viikkoa on ollut melkein yhtenäistä sadetta. Ja uutisten mukaan eteläisemmässsä Saksassa ovat poikkeukselliset sateet aiheuttaneet suuria vahinkoja jokien tulviessa yli äytäittensä.

Tällä sepustuksella nyt tuli kuitattua tämän toukokuun viimeisen viikon alkupuolen tapahtumat.

23.-25.5. Veneen kunnostuksessa

23.5. Torstaina veneemme oli siirretty katon alle.

Samassa hallissa näytti olevan vain erittäin suuria veneitä, liki valtamerialuksia. Viime syksynä olimme kiipeilleet veneeseemme hieman epävarman tuntuisia tikkaita myöten ja samat tikkaat saimme myös nyt käyttöömme. Veneessä näytti kaikki olevan kunnossa: Ei ylimääräistä kosteutta, ei hometta, ei tunkkaista hajua. Kapu aloitti peräöljyjen vaihdon laittamalla vanhat öljyt valumaan ja minä ihmettelin, mitä tavaraa ja vaatteita siellä veneessä oikein olikaan. Kävimme ostamassa pohjan maalit ja muut kunnostustarpeet. Kun sitten söimme kevyeksi lounaaksi tomaattikeiton, paneeratun leikkeen ja marjakiisselin jälkiruuaksi, emme mitään töitä enää jaksaneetkaan tehdä. Onneksi kiire ei ollut tämän näköinen, vaan saatoimme vetäytyä ansaituille päiväunille Zimmeriin. Illemmalla teimme kävelyretken kirkkomaalle, ilman kameraa.

24.5. Perjantaina lähdimme hyvin nukutun yön jälkeen veneelle jo aikaisin aamupäivällä. Nyt hallissa ei ollut työssä kuin yksi mies suuren moottoriveneensä kimpussa, kun edellispäivänä kolmessa veneessä oli kunnostustyöt käynnissä. Kokeilimme pilssipumpun toimintaa, kun pilssissä oli pumpattavaa. Vaan ei onnistunut, pumppu ei toiminut. Kapu kävi pilssissä irrottamassa pumpun ja totesi sen saaneen siipeensä talven pakkasissa. Muutaman tunnin korjaustyön jälkeen hän sai kun saikin pumpun kuntoon ja paikoilleen. Taas säästyi muutama satanen. On niitä kyllä mennytkin, kun kaikki veneen laittoon tarvittava on ostettava kaupasta; mitään ei voi hakea omasta varastosta, kuten Hangossa voisi. Ja onhan tuo veneen talvitelakointikin vielä maksamatta; no, menköön kaikki samaan konkurssiin…

Nyt söimme lounaaksi vain tomaattikeittoa, jotta kaikki voimat eivät menisi ruuan sulatteluun. Teimme jälkiruuaksi kävelylenkin satama-alueella katsellen veneitä jo liki täydessä satamassa. Päivän päätteeksi laitoimme veneen sprayhoodn likoamaan erikoispesuaineliuokseen, jotta saisimme sen kyllästettyä. Se näytti olevan likainen ja homepilkkuinen ja ei pitänyt vettä ollenkaan, joten se todella on saatava impregnoitua veden pitäväksi. Huomenna saan sen huuhdeltua ja kuivumaan.

Illalla olimme taas kävelemässä. Nyt minulla oli kamera mukanani, joten kävimme kirkossa, joka näyttäisi olevan aina auki. Kirkkokuvasarja on nähtävissä seijan kuvat -kansiossa

 

Koska Störtebeker Schwartz-Bier on suosikkioluemme, kävimme nauttimassa yhdet pienet paikallisessa Störtebeker –ravintolassa. Olisimme halunneet ostaa juomalasit omaksemme, vaan ei niitä kuulemma saa myydä.

Lauantaina on vahattava vene, koska majoituksemme tässä Zimmerissä on maksettu vain maanantaihin asti. Veneessä ei saa asua sen ollessa hallissa, joten kaikki kuivan tilan työt on saatava tehtyä viimeistään maanantaina. 

25.5. lauantai Taas vesisadetta

Aamusta alkaen oli tänään vesisadetta. Ja aamuherätys kävi pirteästi: kello 6 alkoi kuulua torvisoittoa! Joku soittokunta marssi jossain lähistöllä vesisateessa. Laitoimme ikkunan kiinni ja jatkoimme muutaman tunnin vielä unta. Hallila sain sitten vahattua veneen toisen kyljen. Olimme eilen ostaneet halvinta venevahaa ja se taisi kostautua: en saanut vahattua pintaa kiiltäväksi, vaan se jäi rasvaisen läikikkääksi. Katsotaan humenna uudelleen... Nyt olemme Mäkissä syömässä salaattia ja käytän ilmaisen nettitunnin hyödykseni.

21.- 22.5. Sadetta ja sadetta ja tuulta

koko päivän. Ja niin oli eilenkin, kun veneemme tuotiin talvisäilytyksestä telakan pihalle pestäväksi.

Tuulilasinpyhkimet putsasivat juuri sateen auton ikkunasta,
 joten ei näytä oikein sateiselta.

Olisi pitänyt hakea veneestä sadevaatteet,  vaan kun kansi oli aivan linnunpaskassa, niin sinne ei voinut nousta. Siis ensi oli painepesurilla raivattava tiet luukulle ilman sadevatteita ja ninhän tuo kapu oli sitten likomärkä, kun toinen puoli veneestä oli huuhdeltu. Minä sen sijaan ennätin laittaa sydvestin ja sadetakin, joten pysyin suht kuivana. Illalla kävimme kävelymatkan päässä Aasialaisessa ravintolassa syömässä suht halvalla. Ja ihan kohtuu hyvinkin, sillä ainakin minun mango-kookos -kanani oli toisi maittavaa.

Tänään kapu haki polkupyöränsä korjaamolta. Siinä eivät kaikki vaihteet viime kesänä toimineet ja nyt siihen vaihdettiin uusi ketju ja säädettiin ja vaihteet. Uusi fillari olisi ehkä hänellekin tarpeen, vaan ajakoon tuolla vanhalla vielä toistaiseksi, kun sitä nyt on kunnostettu.

Puolen päivän maissa ajoimme Kölln’n telakalle ja siellähän SeijMer seisoikin käännettynä pesupaikalla. Eilen eivät letkut riittäneet molempien kylkien huuhteluun, vaan nyt se näytti olevan sellaisessa asennossa, että koko paatin pesun pitäisi onnistua. Vettä satoi solkenaan ja tuuli heilutteli autoamme. Ihan väkisin piti nousta autosta pois, etsiä tikkaat ja taas taiteilla itsemme veneeseen. Käytössä olivat samat huonot tikkaat kuin viime syksynäkin, joten oli tuttua nousta niille ja todella kiivetä veneen perään. Sadevaatteet nyt molemmille päälle ja ulos.  Minä levittelin pesuaineen kannelle ja harjasin sen vanhalla tiskiharjalla. Sillä aikaa kapu löysi hieman tukevammat tikkaat ja antoi minulle vesiletkun, jotta sain kannen huuhdeltua. Sen jälkeen pesimme veneen kyljet. Kapu aloitti pesun, vaan kun minulla oli talouskäsineet kädessä, niin vaihdoimme paikkaa. Minä lotrasin vahvalla pesuainevedellä ja sienellä kylkeä, kapu huuhteli painepesurilla. Välillä vaihdettiin vuoroa, vaan kyllä se aine kirveli hänen käsiään, jotka palelivat kylmässä vedessä. Tuli heitteli pesuainevaahtoa välillä silmiin, välillä huuliin; eikä maistunut hyvältä…

Muutaman tunnin urakoinnin jälkeen homma oli valmis ja saatoimme palata likomärkinä Zimmer Freihin. Pakko oli kääntää patterin termostaatti lämpimän puolelle, sillä sisälläkin oli kylmä. 

Vein märät sadevaatteet kylpyhuoneeseen, suljin ikkunan ja käänsin sielläkin patterin melkein täysille. Jonkin ajan päästä isäntä oli käynyt kääntämässä sen kylpparin patterin taas nollile ja avannut ikkunan, No, toivottavasti ne märät puntit ja hihansuut kuivuvat huomiseen. Vaikka toivottavasti veneemme on siirretty katon alle halliin, jotta pääsemme huomenna vahaamaan kyljet sateelta ja tuulelta suojassa.

Kuva on huoneemme ikkunasta. Kalat ovat melkein oikeassa elementissään, kun sade lyö ikkunaan. Taustalla näkyy linnunlaulupuu.

Tämän talon puutarha on tosi hyvin hoidettu, kuten yleensä muidenkin talojen. Etupihalla kasvaa erikoisen näköinen puu; mikähän se lienee...? Eka kuvassa se puu, toisessa oksan kärki.

20.5. Fehmarnsundissa

ajeltiin tänään helluntaimaanantaina. Ja kaupat olivat tällä kaikki auki, vaikka kuulema katolisessa Münchenissä vietetän helluntaita lepopäivänä. Suomessahan on ollut kait ihan tavallinen maanantai ja työpäivä. Täällä ilma oli tänään suurimmaksi osaksi pilvinen, vaikka suheellisen lämmintä on ollut.

Aamulla kävelimme Burgin keskustaan aamiaiselle Tai melkein puolipäivähän silloin jo oli. Kapulla oli jalassaa uudet sandaalit, jotka vihdoin eilen saatiin ostettua Stolzin tavaratalosta. Sopivia kesäkenkiä etsittiin viime kesänä ainakin 25 kenkäkaupasta Itämeren etelärannalta, vaan emme löytäneet soppivia. Ensimmäisen kävelyn perusteella ostos oli onnistunut.

Venettämme ei vieläkään ollut tuotu varastosta satamaan, joten jouduimme varaamaan tämän Zimmerin vielä ensi viikkoon asti. Veneen kunnostuksessa nimittäin vierähtää liki viikko, ennen kuin pääsemme sinne asumaan, joten tässä meillä on tuttu katto pään pällä; hintaan 30 € yö.

Ajelimme Fehmarnin sillalle tai ei sillalle, vaan saaren etelärannalle, melkein sillan alle, Teime rannalla kunnon kävelylenkin katsellen salmessa ja rannalla olevia kalastajia. Myös purjeveneitä oli liikkeellä, mutta tuulen puutteessa ne etenivät konevoimin.

 Matka jatkui sillan länsipuolelle, Strukkamphukin leirintäalueelle, jossa kartan mukaan olisi majakka. Majakat ovat mielenkiintoisia kuvauskohteita, siksi niitä yritetän aina nähdä. Vaan nyt suuren leirintäalueen takana oli vain "pieni" loisto, ei oikea majakka. Pettymystä lieventääksemme söimme paikallisessa ravintolassa gebratenes seelaksfillet mit saltkartoffeln. Ruoka oli hyvää ja täyttävää; toinen kalafilee perunoineen oli otettava mukaan (mitnehmen).

Strukkamphukin loisto

Rapsipeltoja on nyt nähty niin paljon, että kohta keltainen alkaa riittää... rapsipellot tuoksuvat niin hyvälle, että mielelläni käyttäisin suihkusaippuaa, joka tuoksuu kukkivalle rapsipellolle.

Monenlaisia kukkia olen myös tänään kuvannut. Ne yritän ladata kuvat.fi-palveluun, jos tällä nettitikulla onnistun. Ainakin kaikki nämä kuvat on minun ollut tallennettava tosi pienessä koossa (jopa alle 100 kt), jotta netteily ei lopu kesken maksetun kuukauden käyttöajan.

 Kuvat löytyvät kansiosta Fehmarnilla kuvattua.

19.5. Puttgardenissa käymässä

.

Tänään ajelimme mutkan kautta Puttgardeniin. Siis emme päässeetkään moottoritielle kuvittelemastamme risteyksestä,joten jouduimme ajamaan Landkirchenin kautta. Ei siitä pitkää lenkkiä tullut, sillä täälllä Fehmarnissa etäisyydet ovat tosi lyhyitä. Venetervikeliikkeen myyjäpoika totesikin perjantaina, että hän ei tarvitse autoa, vaan täällä pärjää polkupyörällä. Ja pyöräilijöitä kyllä riittääkin, samoin fillarivuokraamoita. Emme mekään ehkä autoilla ajelisi, jos olisimme jo saaneet omat polkupyörät veneestä.

Ajoimme siis kymmenen kilometrin päähän saaren koillisrannalle, josta on lauttayhteys Tanskan Rödbyhyn. Matkaa on noin 18 km ja lauttamatka kestää 45 minuuttia. Lautat kulkevat 2 kertaa tunnissa ja liikenne jatkuu läpi vuorokauden.

Tänään oli pilvinen ja utuinen päivä. Marellä näytti olevan jopa sumua.

Lauttaa käyttävät paitsi Tanskasta Saksaan mantereelle ajavat autot, niin myös tanskalaiset, jotka käyvät ostoksilla Fehmarnilla. Satamassa on suuri proomu, Port Center, joka oli täynnään alkoholia! En ole voinut kuvitellakaan, että eri juomia on niin montaa eri merkkiä. Ja että tanskalaisia matkailijoita niin  paljon ja jokaisella ostoskärryt täynnään juomalaatikoita. Mitään nappikauppaa siellä ei todellakaan käyty, jollei siksi lasketa meidän ostamiamme kolme pulloa ja yhtä viinilaatikkoa. Siis Puttgarden on tanskalaisille kuten Tallinna suomalaisille: Sieltä haetaan halvalla juomista!

 Täällä Saksassa on tänään ollut Pfingsten eli helluntai, kuten muuallakin. Vaan Suomesta poiketen täällä on huomenna käsittääksemme Pfingsten-maanantai ja vapaapäivä työstä. Tänään kuitenkin kait kaikki kaupat olivat auki koko päivän; saa nähdä onko huomenna samoin. Liikenne on koko päivän ollut kovaa, Burgin sisäänajotiellä oli ajoittain tosi ruuhkaista.

Sumuisen ilman takia kukkivatn hedelmäpuun kuva ei anna oikeutta todellisuudelle

18.5. Fehmarnin kierros

tehtiin tänään lauantaina. Ajoimme ensin saaren itärannalle Katharinenhofiin. Siellä oli mainosten mukaan Mittelaltermarkt museoalueella. Ajoimme halki rapsipeltojen ja pienten kylien ja saavuimme reilun viiden kilometrin ajon jälkeen  meren rannalle, museon portille. Sinne museoalueelle oli valitettavasti 5 Euron sisäänpääsymaksu, joten se juhlatilaisuus jäi näkemättä. Kuvassa on museo ja hieman näkymää juhlapaikalle.

Katharinenhofista ajelimme pari kilometriä saaren kaakkoisimpaan nurkkaan Staberhukiin, vaan emme valitettavasti päässet majakalle asti. Parikymmenta kilometriä luoteeseen ja olimme jo saaren länsipuolella Petersdorfin kaupungissa. Siellöä söimme välipalan kahviossa ja löysimme Rapsblütenfest –paikan keskeltä kylää. No, ei siellä mielestäni rapsi mitenkään erikoisesti kieltä taitamattoman mielleen tullut; se näytti osin tavalliselta rihkamatorilta. Kuoro lauloi ruotsinkielisiä lauluja, liekö ollut vierailija Skandinaviasta? Matkalla juhlapaikasta kirkkoon tapasimme soittokunnan, jonka marssintahtia tarttui kameraankin. Valitettavasati videota ei voinut ladata nettitikun kautta...

Petersdorfin jälkeen ajoimme Orthin vierasvenesatamaan ja sieltä Bojendorfista rannalle. Nyt selvisi syy maksamaamme Ostseekarte-maksuun. Rannalle mennessä piti lunastaa automaatista Ostseekarte ja meillähän sellaiset jo oli. Emme kuitenkaan jääneet rantailemaan, vaan jatkoimme matkaa Fehmarnin pohjoiskärkeen, jossa on taas kartalle merkittynä majakka. Se on kuitenkin yksityiskäytössä, joten saatoimme ihailla sitä vain kaukaa aidan takaa.

Ajelimme vielä jonkin matkaa, kunne tie päättyi ja näimme lehmiä, lampaita ja hanhia.

Sitten olikin jo aika etsiytyä takaisin majapaikkaamme. Illallista kävimme syömässä italialaisessa Pitseriassa Burgin keskustassa. Matka ei olisi ollut pitkä käveltäväksi, vaan sade pakotti käyttämään autoa. Paluumatkalla ostin kalalla täytetyt sämpylät aamupalaksi. Kyllä tuli paljon graavattua lohta hintaan 3.60.

Telkkarin katsominen täällä on kärsimys, sillä kaikki ohjelmat on dupattu saksaksi. Onneksi meillä Suomessa ei ole koskaan langettu moiseen; ehkä siksi me osaammekin kieliä…ainakin enklantia.

Tästä linkistä pääset katsomaan Fehmarnin karttaa. Siellä on merkittyä lauantaisen ajelumme kohteet.

17.5. Burgissa

oltiin viime yönä puolen yön aikaan. Muutamien kommellusten jälkeen löysimme Zimmer Frei –majoitukseemme ja päästiin nukkumaan. Lakanat näyttävät ja varsinkin tuntuvat olevan tekokuitua, joten hieman hikoiluttavaa meillä oli, vaikka huonelämpötila on kivan viileä.

Raiskattu mänty on linnunlaulupuu.
 Taustalla kirkon kellotorni.

 

 Aamuyöstä neljän maissa aloitti joku lintu laulunsa tuossa pihapuussa ja herätti meidät. Onneksi siirsi kohta reviirinrajauksensa hieman kauemmaksi. Ja sitten aamukahdeksalta alkoivat vastapäisen kirkon kellot soitantansa; yksitoikkoinen melodia jatkui kymmenkunta minuuttia.

Siihen oli sitten herättävä kokonaan ja molemmilla oli kiljuva nälkä, eikä muruakaan laittaa rinnan alle. Vaatteet päälle ja etsimään aamiaispaikkaa. Se löytyi Burgin keskustasta leipomon myymälästä ja oli niin runsas 12 Euroon, että saimme Take Away -sämpylät huomenaamuksikin.

Muutoin päivä on kulunut mm. etsiessä autoon sulakkeita (eilen illalla sammuivat valot), ihmetellessä erittäin likaista, vielä varastossa olevaa venettä ja hankkiessa paikalliset puhelin- ja nettiyhteydet. Ostin pre paid -puhelinkortin ja –nettitikun, joten nyt pääsen nettiin aluksi kuukauden ajan. Tämä järjestely tulee halvemmaksi, kuin lunastaa maksullinen WLAN-yhteys eri paikkakunnilla.

Illalla piti lähteä syömään ulos; siis kun täällä majoituksessa ei ole mahdolisuutta ruan laittoon. Laitoin oikein mekon päälleni syömään lähdön kunniaksi. Ja sitten haimme Mäkistä hampurilaiset ja salaatin ja tulimme huoneeseen syömään…

Täällä on kesä! Kirsikka on jo kukkinut, omena ja muut puut kauniissa kukassa ja pellot keltaisenaan rapsia. Lauantaina aiommekin käydä saaren länsipuolella Petersdorffissa rapsijuhlassa. Tänä viikonloppuna on itärannalla Katrinenhofissa Mittelaltermarkt , jossa myös aiomme vierailla. Sinä se lauantai sitten kuluneekin.

15.-16.5.13. Itämerellä

tuntuu sujuvan ihan rauhallisesti tämä ensimmäinen matkaosuus.
Olimme eilen hyvissä ajoin Vuosaaren satamassa. Tunnelin läpiajokin sujui hyvin, kun olin siihen ensin tutustunut Timon videon avulla. Lähtöportti löytyi helposti (myös Timon videoiden  apuja), mutta siellä ilmoitettiin yllättäen, että laiva on muutaman tunnin myöhässä. Niinpä pääsimme laivaan vasta siinä vaiheessa, kun sen jo olisi pitänyt lähteä.
Matkalle tuli mukaan komeita, ilmeisen arvokkaita  moottoripyöriä, joiden kuskit eivät enää olleet ihan poikasia. Olivat kuulema menossa tällä kerralla Puolaan.

  Laivan koneet käynnistettiin sitten liki 2 tuntia myöhässä. Näky on aina yhtä mustaa...

 Vaan olipahan meillä ollut aikaa katsella Vuosaaren satama-aluetta hieman tarkemmin:

 Finnstar-laivalla ei ole langatonta nettiverkkoa, vaikka olin niin ollut lukevinani esitteistä. Kussakin hytissä on kyllä verkkopistoke, mutta kuka nyt nykyisin kantaa verkkopiuhaa mukanaan. No, sehän oli tietenkin pakko ostaa (a' 4,5 €), jotta olisi jotain tekemistä laivamatkan aikana. Kun siis juopottelemaankaan emme päässeet: Laivan myymälä oli illalla auki tunnin ajan, eikä sieltä silloin saanut ostaa alkoholia...

Eilen illalla menimme ohjelmanumeroksi ja nautinnoksi saunomaan. Minä sain löylytellä ylhäisesti yksin; kapu oli jututtanut muuatta saksalaispoikaa, joka oli menossa Raumalta kotilomalle kolmen viikon työputken jälkeen.

 Tänä aamuna emme suinkaan käyneet kalliilla brunssilla, vaan tyydyimme ruispuuroon ja eväspitsaan. Aamu kymmenen maissa ohitimme Öölannin saarta. Minä tunnistin sen eteläkärjen majakan, olinhan sinne kiivennyt syksyllä 1995;  tosin asian hetken päästä varmisti puhelimen navigaattorikin.

Ulkona on kaunis auringonpaiste eikä tuulikaan ole kovaa, joten matkanteko on suht' mukavaa. Ja semmoistahan se toivottavasti tulee olemaan suurimman osan kesää; ei kait kanavilla ole kovia tuulia eikä suuria aaltoja...

Menomatka varmistettu

Laivamatka Finnstarilla on varmistettu. Lähdemme keskiviikkona 15.5 13 kohti Travemündea ja sieltä Fehmarnille. Meillä on auto mukana, koska mukaan vietävää tavaraa on kertynyt aikamoisesti. Majoituskin ensimmäiseksi viikoksi on varattu, joten onneksi ei heti tarvitse yöpyä veneessä...