21.7. Taas laskuvettä ihmettelemässä.

Aamulla Spiekeroogin satamassa oli kova liikenne. Lautat lähtivät mantereelle heti nousuveden salliessa ja kymmenkunta vierasvenettä jätti laiturin. Kun kiipesimme reunimmaisena olevan ison rautaveneen kannelta alas, liukastuin ja putosin laiturille. Ei siinä sen kummemmin käynyt, kuin että myöhemmin oikea lonkka ja nivus olivat hieman kipeinä. Toivottavasti kipu tulevan yön aikana tasaantuu.

Siirsimme veneen kunnolliselle paikalle laituriin, saimme maasähköt ja täytimme makeavesitankin; Helgolandissahan emme raaskineet vettä ottaa, kun se oli niin kallista…

Kapu aloitti isopurjeen nostimen korjauksen ja minä lähdin kävelemään Spiekeroogin keskustaan yhdessä kymmenien lautalla tulleiden turistien kanssa.

Oli mielestäni suorastaan hämmästyttävää, kuinka paljon jo heti aamusta tänne tuli lomanviettäjiä. Kaksi lauttaa kulkee kolme - neljä kertaa päivässä täältä mantereelle, ja kaikki saaren huoltoliikenne näytetään hoitavan niiden avulla.

Keskusta näyttää erittäin viehättävältä ja turistiystävälliseltä; ruokakauppakin oli tänään sunnuntaina auki viiteen asti. Kun palasin veneelle ei Kapu ollut saanut korjaushommaansa tehtyä, ja minä kävin pitkäkseni sekaiseen sänkyyni kabiiniin. Paikka oli sekaisin siksi, että Kapun oli pitänyt kaivaa taas kaikki työkalut punkkansa alta. Olin väsynyt kuumasta kävelystäni ja lonkkani oli arka. Kun sitten heräsin, oli nostin korjattu ja saimme tavarat taas paikoilleen. Nyt Kapu vuorostaan kävi pitkäkseen; olihan hän istunut ja korjannut sitä vaijeria yli neljän tunnin ajan kuumassa, suorassa auringonpaisteessa. 

Minä lähdin Wattikävelylle. Laskuveden aikaan merenpohja jää kuivaksi kymmenien metrien leveydeltä. Kävelin etelään päin kanavan länsirantaa ja nautin matkasta paljasjaloin. Varsinaisessa mudassa en uskaltanut kävellä kuin nimeksi; se oli liian liukasta. 

Hieman myöhemmin ihmettelimme palokunnan autoja ja venettä, jonka laskivat siihen vähään veteen. Vähän toista tuntia laskuveden jälkeen piti kolmen lautan lähteä liikkeelle täynnä matkustajia. Niiden lähtö kuitenkin lykkääntyi, ja samalla selvisi, miksi palokunnan vene oli lähtenyt liikenteeseen. Meripelastuskeskuksen SAR-vene hinasi satama-altaaseen vedellä täyttyneen purjeveneen. Vasta kun se oli saatu kiinni laituriin ja palokunnan pumput alkoivat tyhjentää venettä, pääsivät lautat liikkeelle. 

Meillä oli siis muutakin huvia kuin ruuanlaitto ja syöminen tai tiskaus, jota Kapulla olikin paljon, kun eilen illalla ei vesi riittänyt astioiden pesemiseen. 

Auringonlasku oli taas upea ja liki täysikuu paistaa pilvettömältä taivaalta. Jäämme tänne vielä tiistaihin asti; toivottavasti osaamme laskea seuraavan yöpymispaikan nousuveden korkeuden ja ajoituksen turvallista lähtöä varten.