Aamuherääminen kävi sutjakkaasti, kun kyljestämme lähti vene
pois. Ja samalla huomasimme kyljessämme toisella puolella olevan veneen olleen
samassa jamassa kanssamme Tönningissä… siis vuoroveden armoilla. Ruotsalaiset
olivat menossa Mustamerelle ja olivat myös olleet eka kertaa kunnon
laskuvedessä kuivilla.
Aamupäivällä näytti hyvinkin sumuiselta; ainakin ylämaassa
oleva linkkitorni oli osittain pilvessä. Lähdimme kuitenkin puolenpäivän
jälkeen kävelemään. Ensin kuljimme alamaan keskustan läpi,
sitten nousimme hengästyttävän pitkät portaat ylös, hikoilimme ylämaan vilkkaan kauppakeskittymän läpi ja sitten poikkesimme kirkkoon.
Sitten olimmekin valmiit kulkemaan jyrkänteen reunalla
olevaa polkua. Tai tiehän se melkein oli: päällystetty laattakivillä, ja
reunassa kaide. Se oli merkitty soveltuvan liikuntaesteisillekin ja matkalla
näimme monia pyörätuoleja. Kävimme melkein eteläisimmällä reunalla ja myös
korkeimmalla huipulla, jossa oli kesyjä lampaita. Lehmiäkin näytti yläniityllä
olevan ja jyrkänteillä pesi tuhansia lintuja. Meille tuli kuuma kävellessä,
vaikka ylhäällä kävi välillä raikas tuuli. Polun pituus oli kaikkineen 3,5 km
ja me kävelimme siitä suurimman osan. Emme kuitenkaan nähneet Lange Annaa,
sillä se olikin juuri siinä kulmassa, jonka jätimme ainoana käymättä. Lange
Anna on korkea rauki eli kivipylväs, jossa myös pesii lintuja. Kävelyn jälkeen
maittoi ruoka: Söimme Störtebeker-ravintolassa Labskaussia, hakemaamme
Störtebeker-olutta siellä ei ollut. Takaisin veneelle tultua sain naapuriveneen
nuorisolta lainaksi nettitunnukset ja saatoin päivittää blogitekstejä; WLANin
nopeus ei riittänyt kuvien lataamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kerrot lukeneesi tätä juttua...!