13.7. Vuoroveteen totuttelemassa Tönningissä

Aamulla herätessämme olimme taas vedessä kuin mitään ei olisi ollut pielessä. Kun sitten kaupunkikävelyllä katselimme tätä satamaa ja venettämme, huomasimme SeijMerin todella olevan kuivilla! Satama-altaan pohja oli näkyvissä liki joka kohdasta ja SeijMerimme köli kokonaan ja peräsin puoliksi hautautuneina pohjamutaan. Kyllä kauhistutti katsoa.

Vaan taas ennen kuutta illalla veneemme alla oli taas 3,2 metriä vettä. Ja sama ilmiö toistui reilun 6 tunnin jaksoissa. Ehkä tuohon tottuisi…

Kaupunkikierroksella kävimme tietenkin kirkossa, joka oli aiemmin viikolla nähtyihin verrattuna erittäin koristeellinen; kattokin oli maalattu täyteen kuvia. Torilla, joka on ollut olemassa jo vuodesta 1595, oli raatihuone ja talo, jonka seinässä on kellopeli. Se soittaa melodiaa muutaman kerran päivässä ja se kuului tänne veneeseenkin, tosin aika heikosti.

Kaupungissa on joitain samantyylisiä rakennuksia kuin edellisessä, Friedrichstadtissa, siis hollantilaistyylisiä. Täälläkin on paljon turisteja, lähinnä Tanskasta.