24.7. Saatiin paikka kelluvasta laiturista

Norderneyn aamussa oli sopiva nousuvesi, joten pääsin rannalle ja kävimme ensin lauttasataman toiletissa, ostamassa luontokeskuksesta kaupungin kartan ja saman tien Penny-kaupassa. Sillä välin tanskalaisvene oli häipynyt ja mekin irrottauduimme proomun kyljestä puolenpäivän aikoihin ja lähdimme etsimään kunnollista laituripaikkaa. Kaikki paikat näyttivät olevan varattuina ja meinasimmekin lähteä jo eteenpäin, kunnes erään veneen kippari osoitti tyhjää paikkaa kelluvassa laiturissa, kaukana sataman klubirakennuksesta.

Pääsimme siihen kylkikiinnitykseen ja pian tuli paikallinen Hafenmeister toivottaen meidät tervetulleiksi toimistoonsa sinne klubirakennukseen. Samalla hän varoitti, että tulemme saamaan kavereita kylkeemme.

Koska oli ylävesi, saimme polkupyörät nostettua veneestä maalle aika helposti ja lähdimme fillaroimaan kohti kaupungin keskustaa. Ihmettelimme suuria parkkipaikkoja, kunnes huomasin liikennemerkistä, että keskustaan oli autolla ajo kielletty. Ja kun karttaa katsoi tarkemmin huomasi, että kaupungin keskustassa oli merkitty suuri osa katuja ”autovapaiksi” ja siksi pyöräilijöitä oli todella paljon kävelijöiden seassa. Syötyämme jäätelöt ihmettelimme liikennemerkkiä, joka näytti jalankulkuväylältä, mutta siinä oli kaksi lisäkilpeä: Ylemmässä polkupyörän kuva ja teksti frei, alemmassa teksti 22.00-08.00. Mietimme sen tarkoitusta: Onko väylä polkupyörille vapaa määrättynä kellonaikana, vai polkupyöristä vapaa samana ajankohtana.

Lähdimme kuitenkin pyöräilemään, kun sitä tekivät muutkin. Korttelin päässä vastaan tuli poliisiauto, joka pysähtyi Kapun kohdalle ja poliisimies selitti, että sillä katuosuudella on nyt pyöräily kielletty. Niinpä talutimme pyörät kadun yli kirkon aidan viereen ja kiersimme kirkon , koska sisään emme päässeet. On se hyvä, että viranomainen valvoo liikennesääntöjen noudattamista…

Kun sitten olimme käyneet toimistossa maksamassa satamamaksun, kävi Hafenmeister vetämässä

Suomen lipun tankoon muiden vieraslippujen jatkoksi.

Kun palasimme veneelle, oli viereemme kiinnittynyt lautaksi kolme venettä, kaksi hollantilaista ja yksi saksalainen. Annoin toiselle hollantilaiselle pariskunnalle ostamani Norderneyn kartan, kun he lähtivät reput selässä kaupungille. Myöhemmin illalla kävin kyselemässä heiltä vinkkejä Hollantiin matkustaville; eli meille. Monien neuvojen lisäksi sain heiltä Vaarkaart, Staande Mastroute –kartan. Siis sellaisen kartan, johon on merkitty Hollannin läpiajon mahdollistavat reitit sellaisille veneille, joilla on masto pysytyssä. Ja sellaiselle reitillehän me olemme menossa kohti Amsterdamia.

Laskuvesi paljastaa näissä satamissa usein simpukkaseinamän, jolloin voi katsella vaikka rapuja.

Mereltä kuvattuna Norderney näyttää sen, mikä näissä Itäfriisien saarissa on kait turisteille tärkeintä, eli uimaranta keskellä kaupunkia...