Aamusta emme pitäneet kiirettä, vaikka minun pitikin nousta
jo klo 8 vastaanottamaan ja maksamaan sämpylöitä. Irrottauduimme laiturista
vasta puoli kahdentoista tietämissä ja HUOM. minä ohjastin, Kapu irrotti
köydet. Täällä leveällä joella on hyvä harjoitella veneen peruuttamista; ei ole
pelkoa törmäämisestä toisiin veneisiin.
Reilun tunnin matkalla Eider-jokea alas ihmettelimme
muutamaa asuntolaivaa ja kaivinkonetta, joka näytti muokkaavan rantoja; tosin
kuljettajalla taisi olla ruokatunti ohi ajaessamme…
Reilun tunnin ajon jälkeen etsiydyimme Süderstapelin
venesatamaan. Muutoin meni hyvin, mutta ensin yrittämämme paikat olivat aivan
liian matalia meille, emme päässeet perille laituriin asti. Kolmannessa
paikassa jäi vettä kölin alle kymmenkunta senttiä; toivottavasti emme joudu aaltojen
keinuttamaksi, ettei köli ota pohjaan.
Pian kiinnittymisen jälkeen tuli Hafenmeisteri hakemaan
maksun ja kertoi paikalla olevan ilmaisen nettiyhteyden, joka ei kuitenkaan
ulottuisi laituriin asti. Myöhemmin iltapäivällä kävelin läppärini kanssa hänen
toimistoonsa ja otettuaan selville koneeni IP-osoitteen, hän sai minut
yhdistettyä verkkoon. Valitettavasti koneessani on huono akku, joten se toimi
ilman verkkovirtaa. Sain kuitenkin piuhan ja virtaa, mutta ulkona oli niin
kirkasta, että koneen käyttämisestä ei tullut oikeastaan mitään.Pieni kauppa löytyi ja erikoisen näköinen kirkko, joka kuitenkin oli suljettu. Seinässä oli kyltti, joka mainosti kirkkoa saneeratun EU-rahalla, joten eikö eu-laisilla pitäisi olla mahdollisuus päästä sinne? Palasimme pian takaisin veneelle ruuan laittoon. Kapu on meillä se, joka useimmiten laittaa ruuan ja tiskaa astiat. Niin tänäänkin ja hyvin tuli syötyä.
Illemmalla lähdin naisten suihkuhuoneeseen, jossa sain netin toimimaan ja verkkovirtaa koneeseen; niin sain muutaman blogin päivitettyä. Auringonlasku jäi tältä illalta tosin näkemättä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kerrot lukeneesi tätä juttua...!