Lähdimme rauhallisesti liikkeelle puoli yhdentoista
maissa. Matkalla ihmettelimme mm. sääkseä, karjaa ja vedennostolaitoksia,
Se aukenikin sujuvasti, kun lähestyimme sitä ja meille syttyi vihreä valo. Vastaan tuli kuitenkin suurehko hollantilainen jokialus ja silta-aukko meinasi käydä ahtaaksi. Sivuutimme kuitenkin toisemme turvallisesti ja vastaan tulleen laivan kapteeni ihmetteli ääneen, että molemmille oli yhtä aikaa vihreä valo.
sekä
saavuimme juuri ennen puoltapäivää Pahlenin nostosillalle.
Se aukenikin sujuvasti, kun lähestyimme sitä ja meille syttyi vihreä valo. Vastaan tuli kuitenkin suurehko hollantilainen jokialus ja silta-aukko meinasi käydä ahtaaksi. Sivuutimme kuitenkin toisemme turvallisesti ja vastaan tulleen laivan kapteeni ihmetteli ääneen, että molemmille oli yhtä aikaa vihreä valo.
Hetken ajon jälkeen rantauduimme Bargen veneseuran
laituriin ystävällisten naisten avustamina. Kaksi naista oli siis auttamassa
kiinnittymistämme ja toinen heistä oli Hafenmeister. Hän peri satamamaksun, ja
tilasimme häneltä aamuksi tuoreet sämpylät.
Kun kuumin aika päivästä oli ohi, laitomme fillarit
polkukuntoon ja pyöräilimme 3 kilometrin päässä olevaan Erfden taajamaan. En
tiedä, ovatko nuo asutuskeskukset kyliä vai kaupunkeja, tai miksi niitä pitäisi
sanoa. Tässä Bargenissa on Fährehaus-”kapakka”, mutta sieltä ei saa ruokaa ja
lähimmät kaupat ovat siellä Erfdenissä, minne menimme.
Puolet matkaa Erfdeniin oli ylämäkeä, joten hiki tuppasi
pintaan huonokuntoiselle pyöräilijälle. Perillä oli Edeka-kauppa kirkkoa
vastapäätä.
Vierailimme ensin kirkossa ja sitten pyöräilimme tietä eteenpäin.
Vastaan tuli reippaan näköinen pariskunta, joka kyseli meiltä, oliko kylässä pub’ia,; he olivat janoisia. Olimme nähneet muutaman ravintolan, mutta ne olivat vaikuttaneet olevan kiinni. Selvisi, että pariskunta oli kävelyllä Schleswigistä Hampuriin, koska pitivät kävelystä.
Neuvoimme heidät kauppaan, josta he saisivat juomista. Sitten toista tietä fillaroidessamme huomasin kyltin, joka viittasi Banhofille eli rautatielle; tai ainakin niin tekstin tulkitsin. Jonkin matkaa ajettuamme Kapu ihmetteli, mitä minä oikein etsin. Samalla huomasin uuden tienviitan ja siinä lukikin Bauhof. Käännyin nolona takaisin syytellen lukihäriötä…
Vierailimme ensin kirkossa ja sitten pyöräilimme tietä eteenpäin.
Vastaan tuli reippaan näköinen pariskunta, joka kyseli meiltä, oliko kylässä pub’ia,; he olivat janoisia. Olimme nähneet muutaman ravintolan, mutta ne olivat vaikuttaneet olevan kiinni. Selvisi, että pariskunta oli kävelyllä Schleswigistä Hampuriin, koska pitivät kävelystä.
Neuvoimme heidät kauppaan, josta he saisivat juomista. Sitten toista tietä fillaroidessamme huomasin kyltin, joka viittasi Banhofille eli rautatielle; tai ainakin niin tekstin tulkitsin. Jonkin matkaa ajettuamme Kapu ihmetteli, mitä minä oikein etsin. Samalla huomasin uuden tienviitan ja siinä lukikin Bauhof. Käännyin nolona takaisin syytellen lukihäriötä…
Veneelle palattuamme mittasimme jokiveden lämpötilan. Se
oli 18 astetta, joten oli mukava käydä joessa huuhtomassa hiet pois. Kapukin
vihdoin heitti talviturkin; minä olin tehnyt sen jo eilen Hohner Fähressä.
Huomenna jatkamme rauhallista matkaa kohti Süderstapalia. Auringonlaskussa vielä lampaat söivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kerrot lukeneesi tätä juttua...!