15.7. Pohjanmerelle!

Lähtö Tönningistä onnistui 5.45 hyvin; vettä oli tarpeeksi, vaikka korkein nousuvesi olisi vasta 7.16. Ajelimme vastavirtaan reilun tunnin verran, kunnes saavuimme Eidersperrwerkille. Rakennelman tehtävänä on ilmeisesti säännöstellä Eiderin vuoro- ja tulvavesiä. Tönningissä on korkein tulva ollut helmikuussa 1962, jolloin tulvavesi on ollut yli 5 metriä. 

Sujuvan maksuttoman sulutuksen jälkeen jätimme jokialueen taaksemme ja ajoimme Pohjanmereen. Vasta yli kymmenen mailin mutkittelevan ajon jälkeen pääsimme syville vesille. Laskuvesi auttoi meitä koko matkan halki Watt-maan. Alue on kansallispuistoa, jossa paljastuu laajat alueet merenpohjaa aina laskuveden alta ja jonne tehdään opastettuja watti-kävely –retkiä.

Otimme suunnan kohti Helgolandin Dunesöder- poijua. Meillä oli tietenkin vastatuuli. Keulapurjeen avustamana Kapu luovi 5 tunnin ajan avomerellä. Alkumatkasta näimme monia kalastusaluksia, jotka ilmeisesti pyysivät Pohjanmeren katkarapuja. Lähempänä Helgolandin saaria liikenne vilkastui: Elbelle menossa olevia laivoja oli näkyvissä kulussa ja ankkuroituna.

Saareen oli kanssamme menossa monia purjeveneitä. Niinpä jouduimmekin uuteen tilanteeseen: oli kiinnittäydyttävä kolmanneksi ”lauttaan”. Siis täällä kiinnitytään sivuttain laituriin jo aiemmin kiinnitettyjen veneiden kylkeen. Onnistuihan se hyvin ja pian oli toisella kyljellämme uusi vene. Ja sen vieressä vielä kaksi muuta. Ja muutaman tunnin kulutta lautassa toisena oleva vene lähti pois ja meidän oikealla puolellamme oleva vene (jossa me ja koko lautta oli siis kiinni) suoritti siistin ja tottuneenoloisen siirtymisen moottorin avulla lähemmäs laituria ja siinä ensimmäisenä kiinni olevaa venettä. Sitten siirreltiin köysiä veneestä toiseen ja kiinnitettiin niitä (mielestäni) epämääräisessä järjestyksessä, kunnes kaikki olivat kunnolla kiinni toisissaan.

Teimme pienen kävelyretken alamaan kaupungin keskustaan ennen kuutta, jolloin ruokakauppa viimeisenä meni kiinni. Siis kaikki muut kaupat olivat sulkeutuneet jo  klo 16-17. Ilmeisesti viinakauppoja ei kannata pitää auki enää risteilyalusten poislähdön jälkeen. Satamassa oli yht’aikaa neljä suurta matkustajalaivaa, joiden tuomat matkustajamäärät taitavat pitää viinakaupan vilkkaana.

Yö oli melko rauhallinen, mitä nyt neljän ”takanamme” olleen veneen väki käveli kengät jalassa veneemme keulan yli mennen tullen ja vähänväliä.