30.6. Mukava päivä Ulsnisissa

Sunnuntain vastainen yö oli hiljainen Ulsnisin venelaiturissa. Puolikuu ja tähdet valaisivat pimeän yön ja taivaan. Vielä aamulla kuuden maissa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vaan ylösnousun aikaan oli taivaalla jo muutamia pilviä ja tuulikin tuntui nousevan. Kymmenen maissa tuli satamamaksun noutaja; pyysi kympin yöpymisestä. Kapu antoi sen ja kaveri rupesi järkkäämään kuittia. Tulin kuitenkin kysäisseeksi häneltä, tiesikö hän jotain Lindaunesin nostosillan tilanteesta. Aikamme asiaa saksaksi selvitettyämme hän antoi rahan takaisin ja ihmetteli sillan tilannetta. Kun sitten lähdimme paikallista kirkkoa etsimään, hän antoi minulle puhelinnumeron ja kehotti soittamaan siihen puolen päivän aikaan. Silloin kuulema tietäisivät, aukeaako silta neljän maissa. Kello oli tuolloin kymmenen ja kirkonkellojen ääni kuului kylästä päin. Totesimme, että meillä on hyvää aikaa kiertokävelyymme ennen mahdollista sillan aukaisua.

Kuljimme tietä myöten läpi kauniin asutusalueen; ohi siistien talojen, joiden pihoja ja istutuksia kuvailin. Kirkko ei täällä ollut keskellä kylää, vaan löytyi se lopulta. Muista poiketen siinä ei ollut ilmoitusta ”Tritt inn”, sillä kirkon ovi oli lukittu. Kirkkomaalla kuitenkin riitti katsottavaa ja Pastoriaatin kautta palasimme takaisin tielle ja kohti rantaa. Meri näytti olevan vain pienen matkan päässä, sillä se näkyi käytännössä koko ajan kylälle. Morjestimme vasikoita ja ihmettelimme jotain viljeltyä kasvia, jota emme tunnistaneet. Noita tunnistamattomia kasveja täällä Saksassa on kyllä paljon; siis sellaisia, joita ei mielestäni Suomessa juuri ole.

Kun palasimme lenkiltä, oli aika soittaa saamaamme numeroon. Näpyttelin sen puhelimeeni ja pyysin laiturilla ollutta nuorta naista kysymään puolestani sillan avauksesta. Hän oli saanut sillalta vastaukseksi, että silta aukeaa kahteen asti ja sen jälkeen siellä tehdään korjaustöitä neljään asti. Ja pian puhelinnumeron minulle antanut herrasmies kertoi, että silta on nyt kokonaan kunnossa; no proplema...

Niinpä irrotimme saman tien köydet ja suunnistimme näköeteäisyydellä olevalle sillalle. Siellä ei kuitenkaan vielä 12.45 näkynyt merkkiäkään sillan avauksesta. Huomasimme kuitenkin, että sillalla ei ollut koko aamuna autoliikennettä, vain pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Ja sitten sillalle ryömi juna! Hitaasti, tosi hitaasti se ylitti sillan pohjoiseen päin. Eikä silta vieläkään näyttänyt aukeamisen merkkejä. Kunnes taas paikalle saapui ryömintävauhtia juna, nyt pohjoisesta päin. Ja sen mentyä merkkivalot vaihtuivat ja silta alkoi nousta; hitaasti, kuten joitakin päiviä sitten, kun menimme toiseen suuntaa. Vaan onneksi se silta aukeni kokonaan ja niin pääsimme vihdoin läpi. Ainakin tällä puolen klappbrügeä olisi lyhyempi matka kauppaan kuin Ulsnista...

Matka jatkui purjehtien; meno oli sopivaa pelkällä fokalla eli keulapujeella. Sitten alkoi sade, joten minä pysyttelin sisätiloissa Kapun ohjastaessa ulkona sadevaatteet päällään. Eikä aikaakaan, kun saavuimme jo Kappelnin avattavalle sillalle. Ajoitus oli tarkka, sillä odotusaikaa jäi vain 5 minuuttia. Kiinnityimme pohjoisimpaan Kappelnin vierasvenestamaan kello kolmen aikaan, vain 3 tuntia Ulsnista lähdettyämme. Lähdimme heti etsimään merikortille merkittyä supermarkettia. Satamasta löytyikin ensin markkinat, jossa oli tas kaikkea kalasta koruihin ja vaatteista namuihin. Söimme Holstainilaista papusoppaa kuten Burgin kalamarkkinoilla 9.6. Kiipesimme rannasta kohti kaupungin keskustaa ja löysimme lopulta pinehkön supermarketin, jossa hinnat olivt hieman kaliimpia kuin esim. Lidlissä, jota täällä ei ole. Veneelle palattuamme maksoin satamamaksun automaattiin ja ostin varmuuden vuoksi kympillä satamakortin, joka näyttäisi oleva tarkoitettu asuntoautoilijoille sähkön maksuun. Onneksi siitä taitaa saada käyttämätöntä rahaa takaisin korttia palautettaessa.

KUVAT LISÄÄN MYÖHEMMIN