20.7. Pitkä purjehduspäivä.

Lauantaiaamuna pääsimme hyvin liikenteeseen, yhtä aikaa laiturin puoleisen veneen kanssa. Bremerhavenilaiset purjehtivat kotiinsa päin, me käänsimme kokan etelälounaaseen, kohti itä Friisien saaristoa. Päämäärämme oli Spiekeroog-saari, joka on kuten muutkin saaret suosittu lomaviettopaikka. Laskimme, että meidän piti olla siellä klo 21 viimeistään, jotta nousuvesi riittäisi meille. Lähtiessämme Helgolandin satamasta ohitimme poijun, joka piti ääntä kuin kurnuttava lehmä; siinä oli jonkinlainen sumutorvi. Videon joskus myöhemmin... 

Purjehdimme aluksi erittäin vienossa tuulessa kahdella purjeella, kunnes tuuli voimistui ja aloimme olla aikataulusta liikaa edellä. Laskimme isopurjeen ja jatkoimme pelkällä fokalla, ja hyvin tuuli meitä kuljetti niinkin. Olimme saarien väliin johtavalla kääntymispoijulla hieman aikataulusta edellä, mutta koska metrin kynnyksellä oli tarpeeksi vettä sen ylipurjehtimiseen, niin uskalsimme jatkaa matkaa. Neljän mailin matka sujui nousuveden kuljettamana niin liukkaasti, että Kapun oli pidettävä moottorissa kunnon kierrokset, jotta ohjaus toimisi. Edellämme näytti purjehtivan vene, joka luovi viimeisen mailin kapeaa ränniä myöten Spiekeroogin satama-altaaseen. Aika näyttävä sisääntulo nuorilla pojilla, jotka myöhemmin kertoivat, että heillä ei ole veneessä moottoria, joten on pakko purjehtia.

Sataman laituripaikat olivat kaikki täynnä, joten kiinnityimme erään purjeveneen kylkeen; jo melkein tottuneen oloisesti. Meidän viereemme kiinnittyi vielä kaksi pientä purkkaria, joten ”lautassa” oli 6 venettä. Ja saman tien se kolmas vene tekikin lähtöä, joten jouduimme siirtämään oman ja ne kaksi viereemme kiinnittäytynyttä venettä moottoriveneen kylkeen. Sen isäntä antoi meille sosiaalitilojen avainkortin lainaksi ja kertoi, että aamulla useat veneet lähtevät jatkamaan matkaa, joten me saisimme laituripaikan.

Kun Kapu irrotti stooran nostimen ja oli kiinnittämässä sitä puomin päähän, sai hän piston käteensä. Nostovaijerista oli katkennut yksi säie. Sen korjaaminen jäi huomiseksi.

Päivän ainoa ruokailu meni aika myöhäiseksi, vaan hoitui nopeasti vanhaa ruokaa lämmittämällä. Teimme pienen kävelyn satama-alueella ihaillen laskevaa aurinkoa ja nousevaa kuuta. Nuorukaiset liikkuivat melko myöhään veneemme yli, vaan onneksi paljon hillitymmin askelin kuin edellisiltaiset naapurimme Helgolandissa.