sunnuntai 18. elokuuta 2013

15-17.8. Paikkojen vaihdosta



Kun saatiin sovittua veneelle talvisäilytyspaikka katon alta Zwartsluisissa, niin minun oli aika hakea auto Fehmarnilta. Hollantiin. Olimme siis keväällä tulleet omalla autolla veneellemme ja sillä oli tarkoitus mennä takaisin kotiin. Ja todella sieltä Fehmarnin kautta kotiin, kun alkuperäisen suunnitelman mukaan vene piti jättää toiseksikin talveksi Aurinkosaarelle.
Vaan nyt oltiinkin Hollannissa; autossa oli tavaroita, jotka kuuluvat veneeseen ja toisin päin. Siis veneessä on paljon ylimääräistä kampetta, joka pitää saada kotiin. Vuosi sitten purjehduskauden lopettajaisiksi postitimme Hankoon 3 pakettia, yht. 47 kiloa ylimääräistä rompetta. Nyt oli tarkoitus kuskata ylimääräiset tavarat autolla, joten se oli saatava paikalle.
Niinpä lähdin torstaiaamuna Amsterdamista junalla kohti Hampuria. (Samoihin aikoihin Kapu lähti ajamaan SeijMeriä kohti Ketelmeeriä ja Zwartemeeriä.)

Amsterdamin päärautatieasema on vanha, kaunis rakennus, onneksi remonteissa on säilytetty vanhat rakenteet.


Anne ja Xenia olivat rautatieasemallaHampurissa minua vastassa ja kävelimme Hafen Cityn läpi suomalaiselle merimieskirkolle, ennen kuin ”kotiuduimme” Odenstraselle. Uusi asuinalue, Hafen City, on rakennettu entiselle, käytöstä poistetulle satama-alueelle ja on tosi mielenkiintoinen paikka. Osittain vielä rakennustyömaa, sillä aluetta rakennetaan jatkuvasti. Nykyisinkin se on jo suosittu konsertti-, näyttely- ja kävelyalue, joka on viihtyisän oloinen läpikävelijänkin silmin.


 Perjantaiaamuna junailin itseni Hampurista Putgardenin kautta Burgiin. Maksoin Köllille telakointi- ja säilytysmaksut ja lähdin ajamaan kohti Hollantia. Reitti oli kartalla melkein suora,kohti lounasta, matkaa Zwartsluisiin 471 km, johon aikaa menisi alta 5 tuntia nykyisellä liikenteellä. Näin toiveikkaasti asian oli ilmaistu, kun otin Samsungini navigointiohjelman käyttöön. Oikea navigaattorini on autossani Suomessa, joten piti turvautua kännykkään. 
Vaan hentoinen naisääni, joka ajo-ohjeita silloin tällöin ilmoitteli, ei tiennyt radiossa luetuista Stau- ja Stop and go –ilmoituksista mitään. Ruuhkien ja tietöiden takia esim. Hampurin ohitus, noin 50 km, kesti tunnin. Siis toivottu aikataulu ei pitänyt paikkaansa, vaan olin sateisessa ja pimenevässä Zwartsluisissa vasta yli 7 tunnin ajon jälkeen.

Löysin SeijMerin ja Kapun telakan laiturista melko epämukavasta paikasta, sillä veden syvyys viereisessä vierasvenesatamassa ei olut riittänyt kunnolliseen laituripaikkaan. Vietimme melko levottoman yön, sillä paikan ohi kulki kaikki Meppelerdiep-kanavan liikenne. Siksipä heti lauantaiaamuna pyöräilin keskustaan ja kävin varaamassa venepaikan  Zwarte Water –joella olevasta isosta jahtisatamasta. Sinne Kapu siirsikin SeijMerin, kun olimme ensin veneestä nostaneet tavaraa autoon. Nythän auton sai ajettua ihan veneen vierellä, täällä venesatamassa minun oli jätettävä se camping-alueen parkkipaikalle kauas laitureita. 

Osnabrükin asemalta

Hafen Cityyn tehdään paljon opastettuja tutustuminkierroksia

Laivakirkko Hampurissa

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Amsterdamissa 3.-14.8.


3.8. Pyykkipäivä, taas…

 

Lauantaina useat veneet jättivät sataman ennen puoltapäivää ja niin mekin saimme oman laituripaikan siihen kuuluvine etuineen; saimme siis sähköt. Lauantaina pidin pyykkipäivän, tosin nimimerkillä vaikeuksien kautta voittoon.
Satamamaksu piti maksaa automaattiin, kuten oli aikoinaan Kappelnissakin. Satamamaksun jälkeen kone tarjosi ostettavaksi 3 Euron arvoisia satamakortteja, mainiten, että niitä tarvitaan vain, jos aikoo esim. käyttää pesukonetta. Siis noin asian ymmärsin ja lunastin/maksoin kaksi korttia. Kun sitten täytin tyhjän koneen pyykeillämme, en saanut konetta käyntiin. Siis kortinlukulaite näytti, että kortilla ei ole arvoa, vaikka olin niistä maksanut 3 € kappale. 
Sitten paikalle tuli joku isäntä pyykkikassin kanssa. Hän kävi lopulta kädestä pitäen näyttämässä minulle, että sille kortille täytyy ladata 7 €, jotta se riittää pesuun ja kuivaukseen. Revin kimpaantuneena pyykit koneesta ja lähdin hakemaan Visa-korttiani. Tietenkin mies laittoi omat pyykkinsä pesuun, joten vasta tunnin päästä oli sitten minun vuoroni ja silloin minulla oli kortilla arvoa 7 Euron edestä.

No, koneellinen kesti peseytyä siis tunnin, sitten laitoin lingotut pyykit kuivauskoneeseen. Digitaalinäytöltä valitsin ohjelmaksi kahden symbolin, ’’pisaran”, kuvan, kun se kesti pisimmän ajan, 28 minuuttia, ja maksoi sen 2,5 Euroa, joka kortillani vielä oli arvoa. Puolen tunnin kuluttua käsittelin melko märkiä vaatteita. Siksi kävin lataamassa vielä 2,5 € ja laitoin vaatteet uudelleen siihen 2 symbolin ohjelmaan. Ja arvaathan tuon, eivät ne sittenkään olleet kuivia. Olin onneksi vetänyt veneeseen pyykkinarut, joten ripustin kosteahkot vaatteet kuivumaan aurinkoon ja tuuleen. Tuuli navakoituikin pian niin, että minun oli vahdittava vierellä, etteivät puhtaat pyykkini lentäneet karkuun. Pyykkäämiseen meni siis käytännössä koko päivä, vaan kannattihan se…

Kapu kävi pyykätessäni sataman ympäristössä kävelyllä ja löysi ruokakaupan, josta kantoi täydennystä jääkaappiin. Minä en lauantaina poistunut sataman alueelta ollenkaan.

 4.-6.8. Kaupunkikierroksia

 

Sunnuntaina lähdimme kaupunkikierrokselle. Samanlaisia kierroksia teimme myös maanantaina ja tiistaina. Arkena pääkohde oli Amsterdamin pääpostikonttori, vaan valitettavasti turhaan.
Tältä pohjoisen puolelta pitää keskustan puolelle mennä lautalla, joka kulkee parinkymmenen minuutin välein läheiseltä laiturilta. Väkeä näytti kävellen ja pyöräillen olevan lautan täysi.

Etsiskelimme lippukassaa, vaan emme sellaista löytäneet, eikä kukaan muukaan näyttänyt maksavan lauttamatkasta. Matka rautatieasemalle kesti reilun 3 minuuttia, joten täältä on aika lyhyt matka keskustaan. Täällä Amsterdamissa polkupyörien suuri määrä on todella häkellyttävä. Suuria pyöräparkkeja oli aseman ympäristössä monia, jopa parkkitalokin.

 Kävelimme ensimmäiseksi läheiseen suureen kirkkoon. Basilica St. Nicolai on näyttävä ja kaunis sisältä. Läheltä ulkoa katsottuna se melkein hukkui läheisiin rakennuksiin, mutta kauempaa nähtynä hallitsee kyllä horisonttia.


Aseman vastapäätä on hotelli, jonka nimi herätti meissä hilpeyttä: Hotel Multatuli. Tuo Multatuli on kuitenkin kirjailija Eduard Dowes Dekkerin pseudonyymi nimi, joten…
Kirkkovierailun jälkeen kävelimme ja ihmettelimme roskien määrää kaupungin keskusta kaduilla. Siellä oli tosi siivotonta. Jälkeenpäin ymmärsin roskaisuuden johtuvan ilmeisesti edellisillan Pride-juhlasta. roskaisuus- ja siivoousasiaa eri jutussa myöhemmin, kuvineen.

Kuvasin erästä suurta rakennusta, josta en tiennyt, mikä se on. Sen vieressä oli kaupungin uusi kirkko ja uusien kuninkaallisten kuvia, konserttimainosten kera. De Nieuwe Kerk Amsterdamiin oli 15 Euron sisäänpääsymaksu, joten sinne emme menneet. Sen sijaan kävimme ihmettelemässä suurta ostoskeskusta, joka oli sunnuntainakin auki. Se sijaitsi upeassa, linnamaisessa rakennuksessa, jota olisi voinut luulla kuninkaalliseksi palatsiksi. Kuitenkin se aiemmin kuvaamani massiivinen rakennus osoittautui Royal Palaceksi.

Madame Tussaudin vahakabinettiin oli pitkä jono, onneksi emme olleet menossa sinne; kuuma olisi tullut jonottaessa.









Kanavien varrella oli mukava käyskennellä ja katsella ihmisiä veneissään ja katukahviloissa. Veneitä oli ainakin sunnuntaina liikkeellä paljon; mitä erilaisimpia. Ja liki kaikissa oli porukka syömässä hienosti katetuilta pöydiltä; ilmeinen sunnuntaibrunssi kanavalla.

Kävimme vielä kahdessa kirkossa; niitä on paljon enemmänkin, vaan vain nämä kolme olivat auki silloin kun me satuimme kohdalle.
Roomalaiskatolinen St Francis Xavier:lle omistettu kirkko De Kritjberg, sijaitsee Singelin varrella ja on tunnelmallinen, kuten useimmat kirkot. Se on rakennettu v. 1883 ja julistettu kansalliseksi muistomerkiksi 1973.
Westerkerk:issä kävimme tiistaina. Sinne on ilmeisesti haudattuna Rembrandt ja poikansa, vaikka hautaa ei olekaan pystytty tunnistamaan.

Jos oli jonoa Madamen vahakabinettiin, niin vielä pidempi jono nähtiin hieman myöhemmin. Ja ihmettelyn aihe selvisi: Kaikki haluavat nähdä Anne Frankin museon ja sen talon, jossa hän aikoinaan perheineen piileksi. En voisi kuvitella jonottavani korttelinpituisessa jonossa…

 

7.-10.8. Hiljaiseloa Sixhaven vierasvenesatamassa Amsterdamissa


Katselin ja käsittelin kuvia. Katsottiin, kun suuret valtameriristeilijät ohittivat Six haven-sataman melkein kosketusetäisyydeltä ja ihmeteltiin niiden suurta kokoa. Päihittävät ruotsilautat mennen tullen...

Kapu laittoi taas hyvää ruokaa, leikkeet ostettiin puolivalmiina, paneroituina. Meillä on niin hyvä jääkaappi, että pakastevihannekset säilyvät pohjalla kyttökelposina muutaman päivän.






11.8. Kierroksella Noord Amsterdamissa

 

Olemme nyt viettäneet muutaman päivän takkuilevan netin äärellä etsien talvisäilytyspaikkaa veneellemme täältä Hollannista. Mieluisin paikka olisi Amsterdamista etelään, sillä takaisin päin meno kanaville ei oikein kiinnosta. Ja nyt vihdoin sunnuntai-iltapäivällä päätimme lähteä tuulettumaan eli ulkoilemaan. Minä pääsin kamera kaulallani jo laiturille ja Kapu oli sulkemassa veneen luukkuja, kun alkoi sataa. Kapu vetäytyi takaisin sisälle, minä otin sateenvarjoni ja lähdin sateesta huolimatta käymään veskissä rannalla noin sadan metrin päässä veneestä. Se sade muuttui hetkessä rankkasateeksi, joten olin polvia myöten märkä päästessäni mukavuuslaitokseen. Ja kun tulin sieltä ulos, paistoi aurinko pilvien lomasta ja pian oli taas kaunis, vaikkakin tuulinen ulkoilusää.

Vaihdoin kuivaa ylleni ja lähdimme viereisen IJ- kanavan toiselle puolelle, jossa en aiemmin ollut käynyt. Näin sulutuksen Willem 1 -sululla uudesta näkökulmasta: Katselijana.


Kävelimme lauttalaiturin ohi ja moderniin Eye-elokuvakeskukseen. Siellä näytti olevan Fellini-näyttely ja paljon porukkaa menossa katsomaan lukuisia eri elokuvia, joita siellä näytettiin näyttävän yhtä aikaa useissa eri saleissa.

Kävelimme vielä kanavan rantaa eteenpäin, kunnes tie loppui ja oli käännyttävä takaisin päin. Ihmettelimme matkalla Iepenarboretumia, jossa kasvoi erilaisia puita. Kaikki olivat ”ulmuksia” eli jalavia, vaikkakin lehdistöltään aika erilaisia. Jatkoimme vielä arboretum-kierrosta eräässä toisessa, rehevässä puistossa. Siellä oli kahvila ja paljon nuoria aikuisia viettämässä aikaansa sekä isoja puita, joilla oli nimet.
Vielä kiersimme IJtunnelin ja kanavan yli ruokakauppaostoksille ja sitten takaisin veneelle katsastamaan, oliko kyselyihin tullut vastauksia.

12.-13.8. Ei vieläkään postia


Syy, miksi täällä Amsterdamissa olemme näinkin kauan olleet on se, että Kapu on perännyt paikallisesta pääpostista Poste Restant -kirjettä. Tänään tiistaian kävimme sitten viimeisen kerran kyselemässä sitä postia, ja eihän se vieläkään ollut tullut. Saa meidän puolestamme sitten olla tulematta. Se ei ole korvaaton, mutta olisi ollut kiva saada se käyttöön...

Tämän päivän kierroksella otin vain muutaman kuvan, sillä niitä on kyllä kertynyt jo aivan mahottomasti tästä kaupungista. Oli taas mielenkiintoista katsella  lautalla, kuinka kansainvälistä porukkaa täällä oikein onkaan. Eri kansallisuuksia, erilaisia kulkuneuvoja, kielten sorinaa, värikästä ja yksiväristä pukeutumista. Ja vain yhdet ainoat puukengät...

Amsterdamin kuvia voi katsella lisää kuvat.fi -kansiossani . Lisään sinne kuvia ja niihin tekstit, jahka yhteydet toimivat kunnolla...

Lisäys 14.8.2013

Olemme tänään soppineet talvisäilytyksestä tälle SeijMer veneellemme Zwartsluisiin, tuonne päivämatkan päähän Amsterdamista. Valitettavasti se paikka on pohjoisempana. Ja siis sehän tarkoittaa, että tulemme taas ensi keväänä tänne Amsterdamiin...!

keskiviikko 7. elokuuta 2013

2.8. Kohti Amsterdamia



Aamusella kävimme ennen Lelystadista lähtöä kauppaostoksilla, sillä jääkaapissa ei taaskaan ollut juuri mitään. Tärkeimpiä ostettavia on mineraalivesi, sillä auringossa oleskelu juomatta on tosi tukalaa. Kauraryynit olivat jo loppuneet, eikä Lelystadin kaupasta saanut vastaavia.

Aamiaiseksi söimme kaurapuuron sijaan kaura- ja myslileipää,
 joka sekin täytti yön nälkäistä mahaa.




Neljän tunnin koneistuksen jälkeen ohitimme ensin Schellingwouderbrug –sillan ja pian saavuimme Oranjesluizen -sululle. Sulutuksessa oli taas paljon veneitä, vesi laski vain kymmenisen senttiä ja sitten olimmekin jo Amsterdamissa.



Parin mailin maltillisen ajon jälkeen käännyimme sisään Sixhavenin vierasvenesatamaan. Satama oli näin perjantai-iltapäivällä jo aivan täysi.

Jouduimme ison vuokratun kanavaveneen kylkeen ja toiseen kylkeemme kiinnittyi saman tien purjevene. Ja kaikki Vuokraveneellä oli liikkeellä sveitsiläinen perhe, joka teki parin viikon kanavametkan Hollannissa. Rouva kertoi kaipaavansa Suomeen, jossa on kaunista eikä niin kuumaa kuin täällä…

Satamaan tuli lisää veneitä koko alkuillan ajan, ja mielestäni satamakapteeni otti niitä sisään liikaa. Jos jossain veneessä olisi syttynyt tulipalo, niin kuinkas…  

Tänään emme enempää jaksaneetkaan, vaan kun kovametelinen musiikki loppui lähistöltä, kävimme nukkumaan ja odottamaan aamua, jolloin ehkä saisimme kunnon laituripaikan.

1.8. Ensimmäinen elokuuta ja viimeinen kanavia... tältä erää



Aamulla jouduimme heti sillan avaukseen ja tiesimme nyt olevamme Prinses Margarietkanaalilla. Siinä kartassa, jonka olimme saaneet Norderneyssä, oli Staandemast-reitti eri paikassa kuin uudessa kartassa, jonka olin ostanut Goningenista. Emme olleet oikein varmoja viime yön kiinnittymispaikastamme, vaikka meillä oli GPS-loggeri päällä. Jostain syystä loggeri sijoittaa kuvat eri paikkaan, kuin missä tiedän ne ottaneeni.

Tässä yövyimme tuntemattomassa paikassa
Reilu tunti lähdöstämme olimme akveduktilla, joka menee valtatien yli Grow:n pohjoispuolella. Sain siitä kuvan, vaikka akvedukti ja rautatiesilta tulivatkin hieman yllättäen eteemme… 


Matka jatkui ja ennen yhtätoista saavuimme Sneekermeer:lle, siis järvelle. Ihmettelimme kylttiä, jossa on auto nosturin nokassa. Myöhemmin ymmärsimme sen osoittavan paikkaa, jossa autot nostetaan jokilaivojen kyytiin. 

Järven jälkeen oli pätkä kanavaa ja taas uusi järvi, välillä tietenkin taas silta. Vielä yksi silta ja saavuimme Prinses Margarietsluis- sululle, joka erottaa kanavan Ijsellmeer:stä. Kaikki odottavat veneet tungeksivat yhtä aikaa sulkuun ja meno vaikutti aika kaoottiselta. Hyvin kuitenkin kaikki mahduimme, vaikka aikaa menikin enemmän kuin mitä varmaan piti. Sulku ja silta on ilmoitettu avattavaksi kahdenkymmenen minuutin välein, vaan tähän sulun täyttöön meni jo yli 20 minuuttia.


Saavuimme siis Ijsellmeer:lle, joka on suuri sisämeri. Pato erottaa sen pohjoisessa Waddenzee:stä ja etelässä Markermeer:stä. Veden syvyys näyttäisi olevan aika tasaisesti alta 5 metriä ja vedessä oli jonkin verran levälauttoja. 

40 km:n ajon jälkeen olimme sillä sululla, josta pääsimme Markermeerille, jonka jälkeen rantauduimme Lelystadin kaupunkiin. Päivälle tuli pituutta 10 tuntia ja siinä ajassa motoroimme 46 mailia. Kanavallahan ei saa purjehtia ja järvellä oli tietenkin vastatuuli, kuten meille aina tuntuu käyvän, joten olemme kulkeneet moottorin voimalla koko viikon. Kävimme sataman läheisellä kaupalla, vaan se oli jo kiinni. Saimme kuitenkin syödäksemme pitseriassa ja jätimme kauppaostokset aamuun

31.7. Viimeinen päivä... heinäkuuta, tältä erää


Aamulla hyvissä ajoin hain Havenkantoorista tilaamani sämpylät, vaikka meillä olikin vielä kaurapuuroa aamiaiseksi. Päiväpalaleipänä syömme ruisleivän sijasta paikallisia sämpylöitä, joita täällä on kiitettävästi moniviljaisina ja ruskeina; siis emme syö ranskanleipää mielellämme…
Heti lähdön jälkeen oli sulku, joka täällä länsipäässä erotti Dokkumer Grootdiep –kanavan  Lauwersmeeristä. Sulutus oli helppoa, vain kymmenkunta senttiä alaspäin. Sitten oli kaksi siltaa ja pätkä ajoa, ennen kuin tulimme Dokkumiin. Siellä meitä oli kehotettu pysähtymään; kaupunki olisi kaunis, tyypillinen friisiläiskaupunki. Vaan kun emme edellisyönä ennättäneet tänne asti, emme näin aikaisin, parin tunnin ajon jälkeen olleet valmiita vielä yöpymään. Matkalla näimme veneiden camping-alueen merkin; siis kanavan varrella voi yöpyä ilman maksua, ja ilman maksullisia mukavuuksia.
 Kanavanvarren maatilat ovat suuria ja lehmäkiintiöni on jo tainnut tulla täyteen; niin paljon niitä on näkynyt laitumilla.


Dokkum osoittautui läpiajavan silmiin ihan viehättäväksi paikaksi: kauniita taloja kanavan varrella, paljon veneitä, kirkko keskellä kylää, ehostettava tuulimylly ja maksulliset sillat!
Siltavahti sinkautti puukengän kohti ohiajavaa venettä ja siihen piti laittaa maksu, 5€.



Ensimmäisellä sillalla oli sininen puukenkä ja toinen silta oli maksuton. Kolmannella sillalla oli käytössä mustavalkoinen puukenkä ja sen maksu peitti myös  seuraavan sillan, jonka sama siltavahti pyöräili aukaisemaan.



Matka jatkui Dokkumin jälkeenkin sillalta toiselle; ensin länteen ja sitten lounaaseen, kohti Leeuwardenia. Kaupungin läpiajoon sisältyi kait 11 siltaa. Niistä ensimmäiselle saavuimme juuri, kun silta meni kahdeksi tunniksi kiinni, 16-18.00. Siinä sitten kanavan reunalla minä otin veneessä tunnin tirsat ja Kapu yritti etsiä ruokakauppaa. Sillä sillalla kerättiin myös siltamaksu,6,5 € ja siihen sisältyi 5 seuraavaa siltaa. 



Kaupungin läpi ajaessamme ilma viileni ja alkoi tihuttaa vettä. Alkoi olla aika katsoa vierasvenesatamaa. Mutta kun meillä ei ollut kunnon ohjekirjaa kanavamatkalle, emme tienneet, mistä laituripaikan yöksi saisimme. Erään hollantilaisveneen väki totesi, että jos haluamme jäädä kaupunkiin, niin pitää kiinnittyä kanavan varteen. Emme sitä halunneet, joten he lupasivat opastaa meidät hieman kauempana olevaan vierasvenesatamaan. Lähdimme siis ajelemaan kimpassa eteenpäin. Jossain vaiheessa johtajaveneen väki kertoi, että satamaan on kaksi tietä eli kanavaa, joista lyhyemmällä on matala silta, eivätkä he tiedä, aukeaako se enää tähän aikaan illasta. 

Jatkoimme siis pimenevään iltaan kotvan matkaa eteenpäin ja sitten he kääntyivät jyrkästi vasemmalle. Me perässä ja sitten matkamme keskeytyi: Köli kynti pohjaa, oli siis liian matalaa. Yritin huutaa etuveneelle, jotta emme voisi seurata heitä, vaan samalla Kapu sai veneen liikkeelle ja syväyskin nousi kahteen metriin. Seurasimme siis edelleen hollantilaisia, ja kun he näyttivät kääntyvän suuren rakennuksen taakse, olimme jälleen kiinni pohjassa; ja nyt aika tukevasti. Aikansa keinoteltuaan sai Kapu veneen taas irti, mutta opastajamme eivät tienneet meidän kääntyvän ympäri. Yritimme päästä kiinnittymään muutamaan laituriin ja erään ison veneen kylkeen, mutta aina vesi loppui kesken. Siispä etsiydyimme takaisin syvemmälle kanavalle ja päätimme ajaa niin pitkälle, kun pääsisimme; pienet sillathan eivät aukea öisin.


Vähän ennen yhdeksää käännyimme risteyksestä Staandemast -kylttien osoittamaan suuntaan ja saman tien huomasimme olevamme akveduktissa, siis kanava meni moottoritien yli. Emme vielä tiedä, missä kohtaa tuo tapahtui, sillä kartoistamme emme moista löytäneet. Jonkin matkaa ajettuamme huomasimme  veneitä kiinnittyneen kanavan reunalla ja siihen jonoon mekin vihdoin lopetimme pitkän päivämme.

Illalla ylitimme "tuntemattoman" moottoritien

Ehostavat tuulimyllyä Dokkumissa
Aika erikoinen silta...



















Mustavalkoiseen puukenkään piti laittaa siltamaksu

tiistai 6. elokuuta 2013

30.7. Paljon siltoja avattavana









Ammusta olimme jo hieman ennen yhdeksää jonottamassa sillan aukaisua. No, muutama juna kulki ensin Trompbruk-sillan yli ennen kuin se aukeni lukuisille veneille. Ja heti edessä oli uusi silta, joka kuitenkin aukeni sujuvasti. Neljä siltaa ohitettavana ja sitten puoli kymmenen maissa ohitimme rautatieaseman. Ja silta sillan jälkeen hitaasti saattueessa matkaten pääsimme läpi Groningenin kaupungin. Matkalla näimme mm. lastentarhan, josta verkkoaidan takaa lapset vilkuttivat minulle.


Kuvasin myös haikaran, komeita hevosia, ikkunan pesijän työssään ja risuaidan ja ritsat, hyvin erilaisia talokortteleita, ruohon niittäjän. Puoli kahdentoista maissa tulimme Dorkwerdersluis-sululle, ja pian ylitimme Lemmer-Delfzijl –kanavan. Sitä emme voineet huodyntää, koska siellä on suurin korkeus vain 6,70 m. Sulussa vesi laski melko nopeasti ja ”kivuttomasti” reilun metrin ja me siis jatkoimme suoraan Staandemast-reittiä. 

Taas ohitimme monta siltaa, lampaita, vuohia, pyöräilijöitä, tuulimyllyn, ja yhden sulun, joka oli auki. Siitä sitten pääsimmekin Lauwersmeer-järvelle, vaikka emme vettä maistaneet… Tämä alue oli siis sululla erotettu Pohjanmerestä, joten kait se oli jo muuttunut makeaksi. Kierrettyämme matalan, vaikkaskin hyvin merkityn reitin ajoimme taas kanavaan. Pian rantauduimme Dokkumer Nwe-Zijlen Lunegat-vierasvenesatamaan. Ennätimme laittaa suojaksi sadekatoksen juuri ennen sadetta.