3.8. Pyykkipäivä, taas…
Lauantaina useat veneet jättivät sataman
ennen puoltapäivää ja niin mekin saimme oman laituripaikan siihen kuuluvine
etuineen; saimme siis sähköt. Lauantaina pidin pyykkipäivän, tosin nimimerkillä
vaikeuksien kautta voittoon.
Satamamaksu piti maksaa automaattiin, kuten oli aikoinaan
Kappelnissakin. Satamamaksun jälkeen kone tarjosi ostettavaksi 3 Euron
arvoisia satamakortteja, mainiten, että niitä tarvitaan vain, jos aikoo esim.
käyttää pesukonetta. Siis noin asian ymmärsin ja lunastin/maksoin kaksi korttia.
Kun sitten täytin tyhjän koneen pyykeillämme, en saanut konetta käyntiin. Siis
kortinlukulaite näytti, että kortilla ei ole arvoa, vaikka olin niistä maksanut
3 € kappale.
Sitten paikalle tuli joku isäntä pyykkikassin kanssa. Hän kävi
lopulta kädestä pitäen näyttämässä minulle, että sille kortille täytyy ladata 7
€, jotta se riittää pesuun ja kuivaukseen. Revin kimpaantuneena pyykit koneesta
ja lähdin hakemaan Visa-korttiani. Tietenkin mies laittoi omat pyykkinsä
pesuun, joten vasta tunnin päästä oli sitten minun vuoroni ja silloin minulla
oli kortilla arvoa 7 Euron edestä.
No, koneellinen kesti peseytyä siis tunnin, sitten laitoin lingotut
pyykit kuivauskoneeseen. Digitaalinäytöltä valitsin ohjelmaksi kahden symbolin,
’’pisaran”, kuvan, kun se kesti pisimmän ajan, 28 minuuttia, ja maksoi sen 2,5
Euroa, joka kortillani vielä oli arvoa. Puolen tunnin kuluttua käsittelin melko
märkiä vaatteita. Siksi kävin lataamassa vielä 2,5 € ja laitoin vaatteet uudelleen
siihen 2 symbolin ohjelmaan. Ja arvaathan tuon, eivät ne sittenkään olleet
kuivia. Olin onneksi vetänyt veneeseen pyykkinarut, joten ripustin kosteahkot
vaatteet kuivumaan aurinkoon ja tuuleen. Tuuli navakoituikin pian niin, että
minun oli vahdittava vierellä, etteivät puhtaat pyykkini lentäneet karkuun.
Pyykkäämiseen meni siis käytännössä koko päivä, vaan kannattihan se…
Kapu kävi pyykätessäni sataman ympäristössä kävelyllä ja
löysi ruokakaupan, josta kantoi täydennystä jääkaappiin. Minä en lauantaina
poistunut sataman alueelta ollenkaan.
4.-6.8. Kaupunkikierroksia
Sunnuntaina lähdimme kaupunkikierrokselle. Samanlaisia
kierroksia teimme myös maanantaina ja tiistaina. Arkena pääkohde oli
Amsterdamin pääpostikonttori, vaan valitettavasti turhaan.
Tältä pohjoisen
puolelta pitää keskustan puolelle mennä lautalla, joka kulkee parinkymmenen
minuutin välein läheiseltä laiturilta. Väkeä näytti kävellen ja pyöräillen
olevan lautan täysi.
Etsiskelimme lippukassaa, vaan emme sellaista löytäneet,
eikä kukaan muukaan näyttänyt maksavan lauttamatkasta. Matka rautatieasemalle
kesti reilun 3 minuuttia, joten täältä on aika lyhyt matka keskustaan. Täällä
Amsterdamissa polkupyörien suuri määrä on todella häkellyttävä. Suuria
pyöräparkkeja oli aseman ympäristössä monia, jopa parkkitalokin.
Kävelimme
ensimmäiseksi läheiseen suureen kirkkoon. Basilica St. Nicolai on näyttävä ja
kaunis sisältä. Läheltä ulkoa katsottuna se melkein hukkui läheisiin
rakennuksiin, mutta kauempaa nähtynä hallitsee kyllä horisonttia.
Aseman vastapäätä on hotelli, jonka nimi herätti meissä
hilpeyttä: Hotel Multatuli. Tuo Multatuli on kuitenkin kirjailija Eduard Dowes
Dekkerin pseudonyymi nimi, joten…
Kirkkovierailun jälkeen kävelimme ja ihmettelimme roskien
määrää kaupungin keskusta kaduilla. Siellä oli tosi siivotonta. Jälkeenpäin
ymmärsin roskaisuuden johtuvan ilmeisesti edellisillan Pride-juhlasta. roskaisuus- ja siivoousasiaa eri jutussa myöhemmin, kuvineen.
Kuvasin erästä suurta rakennusta, josta en tiennyt, mikä se
on. Sen vieressä oli kaupungin uusi kirkko ja uusien kuninkaallisten kuvia,
konserttimainosten kera. De Nieuwe Kerk Amsterdamiin oli 15 Euron
sisäänpääsymaksu, joten sinne emme menneet. Sen sijaan kävimme ihmettelemässä
suurta ostoskeskusta, joka oli sunnuntainakin auki. Se sijaitsi upeassa,
linnamaisessa rakennuksessa, jota olisi voinut luulla kuninkaalliseksi
palatsiksi. Kuitenkin se aiemmin kuvaamani massiivinen rakennus osoittautui
Royal Palaceksi.
Madame Tussaudin vahakabinettiin oli pitkä jono, onneksi
emme olleet menossa sinne; kuuma olisi tullut jonottaessa.
Kanavien varrella oli mukava käyskennellä ja katsella
ihmisiä veneissään ja katukahviloissa. Veneitä oli ainakin sunnuntaina liikkeellä
paljon; mitä erilaisimpia. Ja liki kaikissa oli porukka syömässä hienosti
katetuilta pöydiltä; ilmeinen sunnuntaibrunssi kanavalla.
Kävimme vielä kahdessa kirkossa; niitä on paljon enemmänkin,
vaan vain nämä kolme olivat auki silloin kun me satuimme kohdalle.
Roomalaiskatolinen St Francis Xavier:lle omistettu kirkko De
Kritjberg, sijaitsee Singelin varrella ja on tunnelmallinen, kuten useimmat
kirkot. Se on rakennettu v. 1883 ja julistettu kansalliseksi muistomerkiksi
1973.
Westerkerk:issä kävimme tiistaina. Sinne on ilmeisesti
haudattuna Rembrandt ja poikansa, vaikka hautaa ei olekaan pystytty
tunnistamaan.
Jos oli jonoa Madamen vahakabinettiin, niin vielä pidempi
jono nähtiin hieman myöhemmin. Ja ihmettelyn aihe selvisi: Kaikki haluavat
nähdä Anne Frankin museon ja sen talon, jossa hän aikoinaan perheineen piileksi.
En voisi kuvitella jonottavani korttelinpituisessa jonossa…
7.-10.8. Hiljaiseloa Sixhaven vierasvenesatamassa Amsterdamissa
Katselin ja käsittelin kuvia. Katsottiin, kun suuret valtameriristeilijät ohittivat Six haven-sataman melkein kosketusetäisyydeltä ja ihmeteltiin niiden suurta kokoa. Päihittävät ruotsilautat mennen tullen...
Kapu laittoi taas hyvää ruokaa, leikkeet ostettiin puolivalmiina, paneroituina. Meillä on niin hyvä jääkaappi, että pakastevihannekset säilyvät pohjalla kyttökelposina muutaman päivän.
11.8. Kierroksella Noord Amsterdamissa
Olemme nyt viettäneet muutaman päivän takkuilevan netin
äärellä etsien talvisäilytyspaikkaa veneellemme täältä Hollannista. Mieluisin paikka
olisi Amsterdamista etelään, sillä takaisin päin meno kanaville ei oikein
kiinnosta. Ja nyt vihdoin sunnuntai-iltapäivällä päätimme lähteä tuulettumaan
eli ulkoilemaan. Minä pääsin kamera kaulallani jo laiturille ja Kapu oli
sulkemassa veneen luukkuja, kun alkoi sataa. Kapu vetäytyi takaisin sisälle,
minä otin sateenvarjoni ja lähdin sateesta huolimatta käymään veskissä rannalla
noin sadan metrin päässä veneestä. Se sade muuttui hetkessä rankkasateeksi,
joten olin polvia myöten märkä päästessäni mukavuuslaitokseen. Ja kun tulin
sieltä ulos, paistoi aurinko pilvien lomasta ja pian oli taas kaunis, vaikkakin
tuulinen ulkoilusää.
Vaihdoin kuivaa ylleni ja lähdimme viereisen IJ- kanavan
toiselle puolelle, jossa en aiemmin ollut käynyt. Näin sulutuksen Willem 1 -sululla uudesta
näkökulmasta: Katselijana.
Kävelimme lauttalaiturin ohi ja moderniin Eye-elokuvakeskukseen.
Siellä näytti olevan Fellini-näyttely ja paljon porukkaa menossa katsomaan lukuisia
eri elokuvia, joita siellä näytettiin näyttävän yhtä aikaa useissa eri
saleissa.
Kävelimme vielä kanavan rantaa eteenpäin, kunnes tie loppui
ja oli käännyttävä takaisin päin. Ihmettelimme matkalla Iepenarboretumia, jossa
kasvoi erilaisia puita. Kaikki olivat ”ulmuksia” eli jalavia, vaikkakin lehdistöltään aika
erilaisia. Jatkoimme vielä arboretum-kierrosta eräässä toisessa, rehevässä puistossa. Siellä oli kahvila ja paljon nuoria aikuisia viettämässä aikaansa sekä isoja puita, joilla oli nimet.
Vielä kiersimme IJtunnelin ja kanavan yli
ruokakauppaostoksille ja sitten takaisin veneelle katsastamaan, oliko kyselyihin
tullut vastauksia.
12.-13.8. Ei vieläkään postia
Syy, miksi täällä Amsterdamissa olemme näinkin kauan olleet on se, että Kapu on perännyt paikallisesta pääpostista Poste Restant -kirjettä. Tänään tiistaian kävimme sitten viimeisen kerran kyselemässä sitä postia, ja eihän se vieläkään ollut tullut. Saa meidän puolestamme sitten olla tulematta. Se ei ole korvaaton, mutta olisi ollut kiva saada se käyttöön...
Tämän päivän kierroksella otin vain muutaman kuvan, sillä niitä on kyllä kertynyt jo aivan mahottomasti tästä kaupungista. Oli taas mielenkiintoista katsella lautalla, kuinka kansainvälistä porukkaa täällä oikein onkaan. Eri kansallisuuksia, erilaisia kulkuneuvoja, kielten sorinaa, värikästä ja yksiväristä pukeutumista. Ja vain yhdet ainoat puukengät...
Amsterdamin kuvia voi katsella lisää
kuvat.fi -kansiossani . Lisään sinne kuvia ja niihin tekstit, jahka yhteydet toimivat kunnolla...
Lisäys 14.8.2013
Olemme tänään soppineet talvisäilytyksestä tälle SeijMer veneellemme Zwartsluisiin, tuonne päivämatkan päähän Amsterdamista. Valitettavasti se paikka on pohjoisempana. Ja siis sehän tarkoittaa, että tulemme taas ensi keväänä tänne Amsterdamiin...!