4.7. Asiointia Kielissä

Ja taas aamu valkeni pilvisen harmaana, vaan onneksi koko päivänä ei oikeastaan satanut kunnolla. Heti aamusta, kun Segel Kistestä olivat ilmoittaneet korttien saapuneen, lähti Kapu niitä hakemaan.   Mikäs sinä muu auttoi, Kapu peruutti SeijMerin pois ja ajoi sen läheiseen vapaaseen paikkaan, vaikka siinä oli punainen lappu. Veneseurojen jäsenten venepaikat on merkitty vihreällä lapulla, jos vierasvene voi siihen parkkeerata. Vasta veneen siirron jälkeen hän pääsi matkaan. Minä lähdin pyykille, olihan siitä jo kaksi viikkoa, kun Heiligenhafenissa olimme pyykänneet. Siellä koneellinen oli maksanut 1,50 €, samoin kuivauskoneellinen. Täällä oli eri taksa; pesukone maksoi 4 ja kuivauskone 3 Euroa. Vaan vielä kalliimpaa olisi ollut Kappelnissa, 5 € koneellinen. Pyykit tuli pestyä ja kuivattua ja saimme illalla punkkaan puhtaat lakanat.

Tai eipä heti päässytkään lähtemään, sillä venepaikan omistajat tulivat pyytämään meitä vaihtamaan paikkaa, jotta he saisivat veneensä omaan pilttuuseen.

Kapu selvisi muutamalla satasella ostosreissustaan; nyt meillä on muutaman NOK-kanava- ja jokikortin lisäksi puolen maailman vuorovesitaulukot; vielä kun niitä osaisi tulkita…

Purjehduskoululaisia

 Yllätyin iloisesti, kun kävin kysymässä Internetiä: se maksoi vain 2 € vuorokausi ja toimi hyvin veneessäkin. Siispä pystyin päivittämään blogiani alkuviikon osalta, vaikka kaikkia  kuvia en vieläkään saanut ladattua.

Kapu sai käydä ruokakaupassa yksin, kun minä olin niin kiinni töissäni.  Hän sai päivän kävelykiintiönsä täyteen, sillä tunti aamupäivällä ja nyt toinen painavan repun kanssa taisi olla tarpeeksi. Hänelle uni maittoi; minä sen sijaan valvoin ihan pimeään asti ja otin kuvan Kielin vuonon vastarannalta.