15.6. Päästiin liikkeelle, purjehtimaan!

Lauantain aloitimme viemällä Lidliin takaisin edellispäivänä ostamamme monitoimiraastimen. Olimme etsiskelleet raastinrautaa ja nyt luulimme sellaisen löytäneemme. Hinta oli sopiva, vaan sillä vehkeellä ei saanut raastetta aikaiseksi. Siksi palautimme sen ja saimme tietenkin rahat takaisin, Sitten veimme auton kesäsäilöön Köllnin halliin ja valmistauduimme lähtöön. Pian yhden jälkeen irrotimme veneen laiturista ja suunnistimme ulos satamasta. Ilmassa oli sellaista lähdön tunnelmaa, jota en ennättänyt kuvata ollenkaan. Sillalle johtavalle väylälle päästyämme nostimme purjeet ja kerrankin tuuli oli puolellamme eli melkein takanamme.

Sitten 12 mailin ja kolmen tunnin jälkeen pääsimme Orthin satamaan. Tuuli painoi venettä etelästä, kun kiinnityimme paalupaikkaan keula länteen päin. Vaan onnistuimme hyvin ja minun kätenikin kesti keulaköysien kiinnittämisen kohtuullisesti.

Ja meinasimme lähteä Hafenmeisterin konttoriin ilmoittautumaan, kun Kapu huomasi lännestä nousevan ukonilman. Saimme hätäisesti purjeen peitettyä puomille, kun myrsky iski. Valtava musta pilvimassa vyöryi ylitsemme ja pian tuuli oli niin kovaa, että meidän oli vetäydyttävä veneeseen sisälle ja laitettava luukut kiinni.

Tuulen hieman laannuttua seurasi liki tunnin kestävä kova sade. Sen loputtua tuli venesataman Hafenmeisteri hakemaan laiturimaksun. Kun Kapu oli kiipeämässä veneestä rannalle, löi hän varpaansa johonkin, kaatui ja meinasi pudota mereen. Onneksi se maksunkerääjä oli saanut häntä kauluksesta kiinni ja vetänyt laiturille. Nyt varpaat ovat turvoksissa ja vasen olkapää kipeänä…

 Ilma kylmeni myräkän jälkeen niin paljon, että kun myöhemmin lähdimme kävelylle, oli minun laitettava villapusero päälle ja pipo päähän. Saimme sosiaalitilakoodit ja kävin tarkistamassa, että sieltä löytyy pesukone. Huomenna on nimittäin pestävä kuukauden aikana kertyneet pyykit…

Samalla ihailimme surffareitten hurjaa menoa matalassa vedessä Orthin-lahdella.

Illalla Kapun hammas tuli kipeäksi, eikä hän pystynyt syömään mitään…

21.- 22.5. Sadetta ja sadetta ja tuulta

koko päivän. Ja niin oli eilenkin, kun veneemme tuotiin talvisäilytyksestä telakan pihalle pestäväksi.

Tuulilasinpyhkimet putsasivat juuri sateen auton ikkunasta,
 joten ei näytä oikein sateiselta.

Olisi pitänyt hakea veneestä sadevaatteet,  vaan kun kansi oli aivan linnunpaskassa, niin sinne ei voinut nousta. Siis ensi oli painepesurilla raivattava tiet luukulle ilman sadevatteita ja ninhän tuo kapu oli sitten likomärkä, kun toinen puoli veneestä oli huuhdeltu. Minä sen sijaan ennätin laittaa sydvestin ja sadetakin, joten pysyin suht kuivana. Illalla kävimme kävelymatkan päässä Aasialaisessa ravintolassa syömässä suht halvalla. Ja ihan kohtuu hyvinkin, sillä ainakin minun mango-kookos -kanani oli toisi maittavaa.

Tänään kapu haki polkupyöränsä korjaamolta. Siinä eivät kaikki vaihteet viime kesänä toimineet ja nyt siihen vaihdettiin uusi ketju ja säädettiin ja vaihteet. Uusi fillari olisi ehkä hänellekin tarpeen, vaan ajakoon tuolla vanhalla vielä toistaiseksi, kun sitä nyt on kunnostettu.

Puolen päivän maissa ajoimme Kölln’n telakalle ja siellähän SeijMer seisoikin käännettynä pesupaikalla. Eilen eivät letkut riittäneet molempien kylkien huuhteluun, vaan nyt se näytti olevan sellaisessa asennossa, että koko paatin pesun pitäisi onnistua. Vettä satoi solkenaan ja tuuli heilutteli autoamme. Ihan väkisin piti nousta autosta pois, etsiä tikkaat ja taas taiteilla itsemme veneeseen. Käytössä olivat samat huonot tikkaat kuin viime syksynäkin, joten oli tuttua nousta niille ja todella kiivetä veneen perään. Sadevaatteet nyt molemmille päälle ja ulos.  Minä levittelin pesuaineen kannelle ja harjasin sen vanhalla tiskiharjalla. Sillä aikaa kapu löysi hieman tukevammat tikkaat ja antoi minulle vesiletkun, jotta sain kannen huuhdeltua. Sen jälkeen pesimme veneen kyljet. Kapu aloitti pesun, vaan kun minulla oli talouskäsineet kädessä, niin vaihdoimme paikkaa. Minä lotrasin vahvalla pesuainevedellä ja sienellä kylkeä, kapu huuhteli painepesurilla. Välillä vaihdettiin vuoroa, vaan kyllä se aine kirveli hänen käsiään, jotka palelivat kylmässä vedessä. Tuli heitteli pesuainevaahtoa välillä silmiin, välillä huuliin; eikä maistunut hyvältä…

Muutaman tunnin urakoinnin jälkeen homma oli valmis ja saatoimme palata likomärkinä Zimmer Freihin. Pakko oli kääntää patterin termostaatti lämpimän puolelle, sillä sisälläkin oli kylmä. 

Vein märät sadevaatteet kylpyhuoneeseen, suljin ikkunan ja käänsin sielläkin patterin melkein täysille. Jonkin ajan päästä isäntä oli käynyt kääntämässä sen kylpparin patterin taas nollile ja avannut ikkunan, No, toivottavasti ne märät puntit ja hihansuut kuivuvat huomiseen. Vaikka toivottavasti veneemme on siirretty katon alle halliin, jotta pääsemme huomenna vahaamaan kyljet sateelta ja tuulelta suojassa.

Kuva on huoneemme ikkunasta. Kalat ovat melkein oikeassa elementissään, kun sade lyö ikkunaan. Taustalla näkyy linnunlaulupuu.

Tämän talon puutarha on tosi hyvin hoidettu, kuten yleensä muidenkin talojen. Etupihalla kasvaa erikoisen näköinen puu; mikähän se lienee...? Eka kuvassa se puu, toisessa oksan kärki.