Kirjoitustauon selvitystä

Maanantaina 27.5.

Tänä aamuna heräsimme viimeisen kerran Zimmer Frei:ssa. Jo oli aikakin, kymmenen yötä olimme maksaneet ja nauttineet puhtaista petivaatteita ja pyyhkeistä, käytävällä olevasta vessasta, lämpimästä suihkusta, linnun laulusta, kirkonkellojen kuminasta…

Keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja pakkasimme ne autoon heti aamusta. Lähtiessä kävin talon puutarhassa katselemassa suurta pihaa. 

Sitten ajoimme Burgstaagenin satamaan venettä kunnostamaan. Kapu käsitteli veneen vedenalaisen osan antifouling- maalilla ja minä kyllästin sprayhoodin. Naapurit olivat tulleet Kölnistä eilen iltapäivällä ja tänään aamusta hekin aloittivat oman Lateern-veneesä kunnostuksen.

Nuo Kölniläiset tuttavamme olivat eilen ajaneet 600 km rankassa vesisateessa ja jäivät heti yöpymään talven ulkona seisoneeseen veneeseensä. Olimme heidät tavanneet ensi kerran jo viime kesänä Montussa, jossa heillä oli ollut vaikeuksia veneensä moottorin kanssa. Mukava tavata tuttuja; varsinkin kun mies puhuu suhteellisen ymmärrettävää englantia.

Onneksi tänään oli kaunis, aurinkoinen päivä, vaikka kuulemma huomiseksi onkin luvattu jo taas vesisadetta; ainakin kuuroja. Saimme päivän päätteeksi aurinkopaneelit paikoilleen, vaikka ne eivät tietenkään vielä lataa virtaa; tänne halliin ei päivä paistanut kuin hetken ennen auringonlaskua. Yövymme nyt veneessä, josta kuitenkin katkesi ”maasähkö” hetki sitten: Yösähköä ei telakka-alueella ole.

Siis nukkumaan uusien lakanoitten väliin…

30.5. torstai

Ja noinhan tuota kirjoittaessani luulin, vaan luulo ei todellakaan ole tiedon väärtti. Kun hetken päästä lähdin veneestä asialle pihan perälle, kompastuin pimeässä hallissa ja kaaduin satuttaen olkapääni. Niinpä sitten huomasinkin kartuttavani Itämeren sairaaloitten kokemuksia, tällä kertaa Oldenburgissa, muutama kymmenen kilometriä Fehmarnin salmen eteläpuolella. Luita ei ollut murtunut, mutta lepäsin kuitenkin puhtaitten lakanoitten välissä keskiviikkoaamuun ja sain lähtiessäni käsivarteeni inocare-kantositeen. Niinpä nyt en voikaan käyttää vasenta kättäni, joten en pääse kiipeämään takaisin veneeseen. Muistathan: A-tikkaat, uimaportaat, peränjatke… ja koko ajan olisi pystyttävä pitämään kahdella kädellä kiinni.

Eilen ei sitten auttanut muu kuin tiedustella matkavakuutusyhtiöstä, jotta korvaako vakuutus ylimääräiset yöpymiskustannukset. Varmaa vastausta en vielä ole saanut, vaan kuitenkin heräsimme täällä uudessa Zimmer Frei:ssa, jonka varasimme ensi tiistaihin asti. Silloin viimeistään pitäisi laskea veneemme veteen ja minun olla mahdollista päästä sinne.

Aikaa olemme viettäneet täällä Fehmarnin kauniilla saarella nyt jo kaksi viikkoa, eikä siis purjehdittu vielä yhtään.

Sanovat tämän saaren olevan Sonneninsell; tilastollisesti täällä on eniten aurinkoisia päiviä koko Saksassa. Vaan nyt voimme todeta, että vuodet eivät todellakaan ole veljiä keskenään. Tänään on vaihteeksi aurinkoista, mutta muuten viimeiset puolitoista viikkoa on ollut melkein yhtenäistä sadetta. Ja uutisten mukaan eteläisemmässsä Saksassa ovat poikkeukselliset sateet aiheuttaneet suuria vahinkoja jokien tulviessa yli äytäittensä.

Tällä sepustuksella nyt tuli kuitattua tämän toukokuun viimeisen viikon alkupuolen tapahtumat.