12.-13.6 Ei toimi, ei…

12.6. Siis se Wallas 1800 sail –venelämmityslaite. Keskiviikon Kapu käytti taas askarteluun sen lämmittimen kanssa, vaan lopulta luovutti. Päätimme ostaa toiset peitot, jotta pärjäisimme ilman lämppäriä. Päivä oli aurinkoinen ja Kapu poltti tietenkin käsivartensa tuossa ulkotilassa puuhaillessaan. Päivällä kävimme syömässä kevyen lounaan: Chili con carne –annos puoliksi. 

Illemmalla ajoi lauma paloautoja satamaan: Viljasiilojen kuljetushihna näytti ja haisi käryävän. Satamassa on monta suurta siiloa, joista näytetään lastattavan ilmeisesti rapsin siementä laivoihin joita täällä käy liki päivittäin. Tämä saari on siis erityisen tunnettua rapsiseutua. Nyt rapsin kukinta on jo ohi ja pellot ovat vihreitä, eivät enää keltaisia.

SOS-keskuksen lääkäri soitti illansuussa tiedustellen maanantaisen ortopedin tutkimuksen tuloksia. Hän ei ollut saanut lääkärin lupaamaa s-postia, eikä Dr. Hofmann ollut suostunut puhelimessa antamaan mitään tietoja tilastani. Kerroin olostani ja päätimme, että menen sitten Suomeen palattuamme magneettikuvaukseen, jos vaiva jatkuu. Joten saimme ”luvan” lähteä purjehtimaan, kunhan olen erityisen varovainen vasemman käteni/olkapääni suhteen. En siis voi luottaa siihen tiukoissa paikoissa.

Illalla katselimme merikortteja jo sillä silmällä, että pian lähdetään tuon sillan toiselle puolelle; vettä myöten...

13.6. Vettä sataa

Koko viime yön satoi vettä. Nyt päivällä on edelleen ollut ajoittain kovia sadekuuroja. Ja tuuli on navakkaa ja vastaista, jos lähdemme länteen päin.

Kävimme autoajelulla ja ostimme Jyskistä halvat peitot ja lakanat.

En siis ollut muistanut ottaa kotoa lähtiessä mukaan kuin yhdet pussilakanat tyynyliinoineen, sillä muistelin veneeseen jääneen puhtaat petivaatteet. Aluslakanat olimme joutuneet ostamaan jo pari viikko sitten, kun olimme yöpymässä veneessä. Täällä pussilakanat näyttävät olevan mikrokuitua, siis 100 prosenttista polyesteriä. Oli myynnissä puuvillaisiakin, vaan niiden hinta oli moninkertainen näihin halpoihin verrattuna. Ja koot poikkeavat suomalaisista: Normaalit pussilakanat ovat täällä 135x200 tai sitten ne kalliimmat 155x220. Tyynyliinatkaan eivät sovi meidän tyynyillemme, vaikka ne niihin mahtuvatkin; tyynyliinojen koko on 80x80 cm. Ostamamme peitot ovat kuitenkin uusiin lakanoihin sopivia, niin eiköhän täällä pärjätä. Ostetaan ensi talvena sitten uusi lämmityslaitteisto veneeseen…

Ja kokeillaan lähteä huomenna liikkeelle. Onneksi meillä ei ole aikataulua...

20.5. Fehmarnsundissa

ajeltiin tänään helluntaimaanantaina. Ja kaupat olivat tällä kaikki auki, vaikka kuulema katolisessa Münchenissä vietetän helluntaita lepopäivänä. Suomessahan on ollut kait ihan tavallinen maanantai ja työpäivä. Täällä ilma oli tänään suurimmaksi osaksi pilvinen, vaikka suheellisen lämmintä on ollut.

Aamulla kävelimme Burgin keskustaan aamiaiselle Tai melkein puolipäivähän silloin jo oli. Kapulla oli jalassaa uudet sandaalit, jotka vihdoin eilen saatiin ostettua Stolzin tavaratalosta. Sopivia kesäkenkiä etsittiin viime kesänä ainakin 25 kenkäkaupasta Itämeren etelärannalta, vaan emme löytäneet soppivia. Ensimmäisen kävelyn perusteella ostos oli onnistunut.

Venettämme ei vieläkään ollut tuotu varastosta satamaan, joten jouduimme varaamaan tämän Zimmerin vielä ensi viikkoon asti. Veneen kunnostuksessa nimittäin vierähtää liki viikko, ennen kuin pääsemme sinne asumaan, joten tässä meillä on tuttu katto pään pällä; hintaan 30 € yö.

Ajelimme Fehmarnin sillalle tai ei sillalle, vaan saaren etelärannalle, melkein sillan alle, Teime rannalla kunnon kävelylenkin katsellen salmessa ja rannalla olevia kalastajia. Myös purjeveneitä oli liikkeellä, mutta tuulen puutteessa ne etenivät konevoimin.

 Matka jatkui sillan länsipuolelle, Strukkamphukin leirintäalueelle, jossa kartan mukaan olisi majakka. Majakat ovat mielenkiintoisia kuvauskohteita, siksi niitä yritetän aina nähdä. Vaan nyt suuren leirintäalueen takana oli vain "pieni" loisto, ei oikea majakka. Pettymystä lieventääksemme söimme paikallisessa ravintolassa gebratenes seelaksfillet mit saltkartoffeln. Ruoka oli hyvää ja täyttävää; toinen kalafilee perunoineen oli otettava mukaan (mitnehmen).

Strukkamphukin loisto

Rapsipeltoja on nyt nähty niin paljon, että kohta keltainen alkaa riittää... rapsipellot tuoksuvat niin hyvälle, että mielelläni käyttäisin suihkusaippuaa, joka tuoksuu kukkivalle rapsipellolle.

Monenlaisia kukkia olen myös tänään kuvannut. Ne yritän ladata kuvat.fi-palveluun, jos tällä nettitikulla onnistun. Ainakin kaikki nämä kuvat on minun ollut tallennettava tosi pienessä koossa (jopa alle 100 kt), jotta netteily ei lopu kesken maksetun kuukauden käyttöajan.

 Kuvat löytyvät kansiosta Fehmarnilla kuvattua.