10.-11.6. yhä Burgstaaken-sataman laiturissa makaamassa.

10.6. Maanantaina lähdimme ajamaan kohti Oldenburgia jo vähän ennen heräämistä. Olin netistä tallentanut ortopedin osoitteen karttasivun läppärille; otin kuitenkin älypuhelimen navigointiohjelman käyttöön, sillä sehän kertoi selvällä Suomen kielellä, minne mennä. Ja niin saavuimme Oldenburgin kaupungin keskustaan vaikeuksitta. Ystävällinen rouva johdatti minut takapihalle ja oikealle ovelle ja niin olin Dr. Hofmannin vastaanotolla ilmoittautumassa heti kahdeksalta. Odotushuone oli täynnä potilaita, vaan jo pian yhdeksän jälkeen pääsin tutkittavaksi. Nyt lääkäri oli asiantuntevan tuntuinen: hän tutki ensi olkapääni liikeradat ja sitten ultraäänellä tutkiskeli sen lihaksia. Ei hyvältä näytä, hän totesi ja näytti kuvaruudulta minulle jotain, jota tietenkään en ymmärtänyt. Sitten apulainen haki olkapään pienoismallin ja siitä tohtori osoitti konkreettisesti, mikä lihas/jänne oli katkennut. Tai ainakin noin asian ymmärsin. Hän totesi leikkauksen olevan ainoa keino saada käsivarsi tulevaisuudessa nousemaan ylös asti ja samalla mainitsi, että täällä todella on liki neljän viikon jonotusaika magneettikuvaukseen. Joten päädyimme siihen, että vointini mukaan aloitamme purjehduksen ja sitten Suomeen palattuamme, ennen kesän loppua, tehdään uusi tutkimus ja mahdollinen leikkaus. Lupasivat sähköpostittaa tiedot SOS-keskuksen lääkärille päätöksen teon tueksi. Vielä ei tuo lääkäri kuitenkaan ole minulle soittanut…

11.6. Neljä viikkoa sitten jätimme Hangon, emmekä vieläkään ole päässeet purjehtimaan. Vene on päällisin puolin kunnossa, sisällä vain vallitsee edelleen kaaos. Veneen keulaan on kannettu autosta jo kaikki tavarat ja tuntuu, että niitä on ainakin puolet liikaa. Jos vain olisi varmistunut, miten tästä edetään, niin ehkä innostuisin järjestelemään ne tavarat. Vasen käteni ei ole kunnossa, mutta pystyn jo nostamaan housut ylös kahdella kädellä, joten edistystä on tapahtunut…

 Kaasupullo-ongelma ratkesi eilen, kun saimme kolme pulloamme täytätettyä paikallisessa

kaasufirmassa. Niillä toivottavasti pärjäämme tämän kesän, ja meillä on lisäksi osa, jota voidaan käyttää pullojen tankkaukseen esim. huoltoasemilla.

Ja se Wallas ei sitten kuitenkaan toiminut, vaikka siltä sunnuntaina jo vaikutti. Tänään Kapu huomasi, että ilmeisesti piirikortti oli kärähtänyt, kun lämmittimen hehkulangalle ei tullut virtaa. Etsimme netistä Wallas-Marinen yhteystiedot ja Kapu soitti ”neuvontaan”. Hän sai ohjeet, kuinka toimia, jotta hehkulanka pakotettaisiin manuaalisesti sytyttämään. Painonappikytkimen ja johdonpätkän oston ja muutaman tunnin työn jälkeen hän sai kuin saikin lämmittimen syttymään ja puhaltamaan lämmintä ilmaa. Ei se ehkä kuitenkaan vielä taida oikein asianmukaisesti toimia, vaan jatketaan huomenna…

Ja kuten asiaan kuuluu, on ulkotila taas täynnä tavaraa, eihän Kapu muutoin mahtuisi sinne istuinlaatikon sisälle touhuamaan. On se hyvä, että toinen on taipuisa; minä en kunnolla pystyisi siellä ahtaassa tilassa edes kyykistymään. 

Pellollinen leinikkejä

Pellollinen leinikkejä

18.5. Fehmarnin kierros

tehtiin tänään lauantaina. Ajoimme ensin saaren itärannalle Katharinenhofiin. Siellä oli mainosten mukaan Mittelaltermarkt museoalueella. Ajoimme halki rapsipeltojen ja pienten kylien ja saavuimme reilun viiden kilometrin ajon jälkeen  meren rannalle, museon portille. Sinne museoalueelle oli valitettavasti 5 Euron sisäänpääsymaksu, joten se juhlatilaisuus jäi näkemättä. Kuvassa on museo ja hieman näkymää juhlapaikalle.

Katharinenhofista ajelimme pari kilometriä saaren kaakkoisimpaan nurkkaan Staberhukiin, vaan emme valitettavasti päässet majakalle asti. Parikymmenta kilometriä luoteeseen ja olimme jo saaren länsipuolella Petersdorfin kaupungissa. Siellöä söimme välipalan kahviossa ja löysimme Rapsblütenfest –paikan keskeltä kylää. No, ei siellä mielestäni rapsi mitenkään erikoisesti kieltä taitamattoman mielleen tullut; se näytti osin tavalliselta rihkamatorilta. Kuoro lauloi ruotsinkielisiä lauluja, liekö ollut vierailija Skandinaviasta? Matkalla juhlapaikasta kirkkoon tapasimme soittokunnan, jonka marssintahtia tarttui kameraankin. Valitettavasati videota ei voinut ladata nettitikun kautta...

Petersdorfin jälkeen ajoimme Orthin vierasvenesatamaan ja sieltä Bojendorfista rannalle. Nyt selvisi syy maksamaamme Ostseekarte-maksuun. Rannalle mennessä piti lunastaa automaatista Ostseekarte ja meillähän sellaiset jo oli. Emme kuitenkaan jääneet rantailemaan, vaan jatkoimme matkaa Fehmarnin pohjoiskärkeen, jossa on taas kartalle merkittynä majakka. Se on kuitenkin yksityiskäytössä, joten saatoimme ihailla sitä vain kaukaa aidan takaa.

Ajelimme vielä jonkin matkaa, kunne tie päättyi ja näimme lehmiä, lampaita ja hanhia.

Sitten olikin jo aika etsiytyä takaisin majapaikkaamme. Illallista kävimme syömässä italialaisessa Pitseriassa Burgin keskustassa. Matka ei olisi ollut pitkä käveltäväksi, vaan sade pakotti käyttämään autoa. Paluumatkalla ostin kalalla täytetyt sämpylät aamupalaksi. Kyllä tuli paljon graavattua lohta hintaan 3.60.

Telkkarin katsominen täällä on kärsimys, sillä kaikki ohjelmat on dupattu saksaksi. Onneksi meillä Suomessa ei ole koskaan langettu moiseen; ehkä siksi me osaammekin kieliä…ainakin enklantia.

Tästä linkistä pääset katsomaan Fehmarnin karttaa. Siellä on merkittyä lauantaisen ajelumme kohteet.