30.7. Paljon siltoja avattavana

Ammusta olimme jo hieman ennen yhdeksää jonottamassa sillan aukaisua. No, muutama juna kulki ensin Trompbruk-sillan yli ennen kuin se aukeni lukuisille veneille. Ja heti edessä oli uusi silta, joka kuitenkin aukeni sujuvasti. Neljä siltaa ohitettavana ja sitten puoli kymmenen maissa ohitimme rautatieaseman. Ja silta sillan jälkeen hitaasti saattueessa matkaten pääsimme läpi Groningenin kaupungin. Matkalla näimme mm. lastentarhan, josta verkkoaidan takaa lapset vilkuttivat minulle.

Kuvasin myös haikaran, komeita hevosia, ikkunan pesijän työssään ja risuaidan ja ritsat, hyvin erilaisia talokortteleita, ruohon niittäjän. Puoli kahdentoista maissa tulimme Dorkwerdersluis-sululle, ja pian ylitimme Lemmer-Delfzijl –kanavan. Sitä emme voineet huodyntää, koska siellä on suurin korkeus vain 6,70 m. Sulussa vesi laski melko nopeasti ja ”kivuttomasti” reilun metrin ja me siis jatkoimme suoraan Staandemast-reittiä. 

Taas ohitimme monta siltaa, lampaita, vuohia, pyöräilijöitä, tuulimyllyn, ja yhden sulun, joka oli auki. Siitä sitten pääsimmekin Lauwersmeer-järvelle, vaikka emme vettä maistaneet… Tämä alue oli siis sululla erotettu Pohjanmerestä, joten kait se oli jo muuttunut makeaksi. Kierrettyämme matalan, vaikkaskin hyvin merkityn reitin ajoimme taas kanavaan. Pian rantauduimme Dokkumer Nwe-Zijlen Lunegat-vierasvenesatamaan. Ennätimme laittaa suojaksi sadekatoksen juuri ennen sadetta.