31.7. Viimeinen päivä... heinäkuuta, tältä erää

Aamulla hyvissä ajoin hain Havenkantoorista tilaamani sämpylät, vaikka meillä olikin vielä kaurapuuroa aamiaiseksi. Päiväpalaleipänä syömme ruisleivän sijasta paikallisia sämpylöitä, joita täällä on kiitettävästi moniviljaisina ja ruskeina; siis emme syö ranskanleipää mielellämme…

Heti lähdön jälkeen oli sulku, joka täällä länsipäässä erotti Dokkumer Grootdiep –kanavan  Lauwersmeeristä. Sulutus oli helppoa, vain kymmenkunta senttiä alaspäin. Sitten oli kaksi siltaa ja pätkä ajoa, ennen kuin tulimme Dokkumiin. Siellä meitä oli kehotettu pysähtymään; kaupunki olisi kaunis, tyypillinen friisiläiskaupunki. Vaan kun emme edellisyönä ennättäneet tänne asti, emme näin aikaisin, parin tunnin ajon jälkeen olleet valmiita vielä yöpymään. Matkalla näimme veneiden camping-alueen merkin; siis kanavan varrella voi yöpyä ilman maksua, ja ilman maksullisia mukavuuksia.

 Kanavanvarren maatilat ovat suuria ja lehmäkiintiöni on jo tainnut tulla täyteen; niin paljon niitä on näkynyt laitumilla.

Dokkum osoittautui läpiajavan silmiin ihan viehättäväksi paikaksi: kauniita taloja kanavan varrella, paljon veneitä, kirkko keskellä kylää, ehostettava tuulimylly ja maksulliset sillat!

Siltavahti sinkautti puukengän kohti ohiajavaa venettä ja siihen piti laittaa maksu, 5€.

Ensimmäisellä sillalla oli sininen puukenkä ja toinen silta oli maksuton. Kolmannella sillalla oli käytössä mustavalkoinen puukenkä ja sen maksu peitti myös  seuraavan sillan, jonka sama siltavahti pyöräili aukaisemaan.

Matka jatkui Dokkumin jälkeenkin sillalta toiselle; ensin länteen ja sitten lounaaseen, kohti Leeuwardenia. Kaupungin läpiajoon sisältyi kait 11 siltaa. Niistä ensimmäiselle saavuimme juuri, kun silta meni kahdeksi tunniksi kiinni, 16-18.00. Siinä sitten kanavan reunalla minä otin veneessä tunnin tirsat ja Kapu yritti etsiä ruokakauppaa. Sillä sillalla kerättiin myös siltamaksu,6,5 € ja siihen sisältyi 5 seuraavaa siltaa. 

Kaupungin läpi ajaessamme ilma viileni ja alkoi tihuttaa vettä. Alkoi olla aika katsoa vierasvenesatamaa. Mutta kun meillä ei ollut kunnon ohjekirjaa kanavamatkalle, emme tienneet, mistä laituripaikan yöksi saisimme. Erään hollantilaisveneen väki totesi, että jos haluamme jäädä kaupunkiin, niin pitää kiinnittyä kanavan varteen. Emme sitä halunneet, joten he lupasivat opastaa meidät hieman kauempana olevaan vierasvenesatamaan. Lähdimme siis ajelemaan kimpassa eteenpäin. Jossain vaiheessa johtajaveneen väki kertoi, että satamaan on kaksi tietä eli kanavaa, joista lyhyemmällä on matala silta, eivätkä he tiedä, aukeaako se enää tähän aikaan illasta. 

Jatkoimme siis pimenevään iltaan kotvan matkaa eteenpäin ja sitten he kääntyivät jyrkästi vasemmalle. Me perässä ja sitten matkamme keskeytyi: Köli kynti pohjaa, oli siis liian matalaa. Yritin huutaa etuveneelle, jotta emme voisi seurata heitä, vaan samalla Kapu sai veneen liikkeelle ja syväyskin nousi kahteen metriin. Seurasimme siis edelleen hollantilaisia, ja kun he näyttivät kääntyvän suuren rakennuksen taakse, olimme jälleen kiinni pohjassa; ja nyt aika tukevasti. Aikansa keinoteltuaan sai Kapu veneen taas irti, mutta opastajamme eivät tienneet meidän kääntyvän ympäri. Yritimme päästä kiinnittymään muutamaan laituriin ja erään ison veneen kylkeen, mutta aina vesi loppui kesken. Siispä etsiydyimme takaisin syvemmälle kanavalle ja päätimme ajaa niin pitkälle, kun pääsisimme; pienet sillathan eivät aukea öisin.

Vähän ennen yhdeksää käännyimme risteyksestä Staandemast -kylttien osoittamaan suuntaan ja saman tien huomasimme olevamme akveduktissa, siis kanava meni moottoritien yli. Emme vielä tiedä, missä kohtaa tuo tapahtui, sillä kartoistamme emme moista löytäneet. Jonkin matkaa ajettuamme huomasimme  veneitä kiinnittyneen kanavan reunalla ja siihen jonoon mekin vihdoin lopetimme pitkän päivämme.

Illalla ylitimme "tuntemattoman" moottoritien

Ehostavat tuulimyllyä Dokkumissa

Aika erikoinen silta...

Mustavalkoiseen puukenkään piti laittaa siltamaksu