Amsterdamissa 3.-14.8.

3.8. Pyykkipäivä, taas…

 

Lauantaina useat veneet jättivät sataman ennen puoltapäivää ja niin mekin saimme oman laituripaikan siihen kuuluvine etuineen; saimme siis sähköt. Lauantaina pidin pyykkipäivän, tosin nimimerkillä vaikeuksien kautta voittoon.

Satamamaksu piti maksaa automaattiin, kuten oli aikoinaan Kappelnissakin. Satamamaksun jälkeen kone tarjosi ostettavaksi 3 Euron arvoisia satamakortteja, mainiten, että niitä tarvitaan vain, jos aikoo esim. käyttää pesukonetta. Siis noin asian ymmärsin ja lunastin/maksoin kaksi korttia. Kun sitten täytin tyhjän koneen pyykeillämme, en saanut konetta käyntiin. Siis kortinlukulaite näytti, että kortilla ei ole arvoa, vaikka olin niistä maksanut 3 € kappale. 

Sitten paikalle tuli joku isäntä pyykkikassin kanssa. Hän kävi lopulta kädestä pitäen näyttämässä minulle, että sille kortille täytyy ladata 7 €, jotta se riittää pesuun ja kuivaukseen. Revin kimpaantuneena pyykit koneesta ja lähdin hakemaan Visa-korttiani. Tietenkin mies laittoi omat pyykkinsä pesuun, joten vasta tunnin päästä oli sitten minun vuoroni ja silloin minulla oli kortilla arvoa 7 Euron edestä.

No, koneellinen kesti peseytyä siis tunnin, sitten laitoin lingotut pyykit kuivauskoneeseen. Digitaalinäytöltä valitsin ohjelmaksi kahden symbolin, ’’pisaran”, kuvan, kun se kesti pisimmän ajan, 28 minuuttia, ja maksoi sen 2,5 Euroa, joka kortillani vielä oli arvoa. Puolen tunnin kuluttua käsittelin melko märkiä vaatteita. Siksi kävin lataamassa vielä 2,5 € ja laitoin vaatteet uudelleen siihen 2 symbolin ohjelmaan. Ja arvaathan tuon, eivät ne sittenkään olleet kuivia. Olin onneksi vetänyt veneeseen pyykkinarut, joten ripustin kosteahkot vaatteet kuivumaan aurinkoon ja tuuleen. Tuuli navakoituikin pian niin, että minun oli vahdittava vierellä, etteivät puhtaat pyykkini lentäneet karkuun. Pyykkäämiseen meni siis käytännössä koko päivä, vaan kannattihan se…

Kapu kävi pyykätessäni sataman ympäristössä kävelyllä ja löysi ruokakaupan, josta kantoi täydennystä jääkaappiin. Minä en lauantaina poistunut sataman alueelta ollenkaan.

 4.-6.8. Kaupunkikierroksia

 

Sunnuntaina lähdimme kaupunkikierrokselle. Samanlaisia kierroksia teimme myös maanantaina ja tiistaina. Arkena pääkohde oli Amsterdamin pääpostikonttori, vaan valitettavasti turhaan.

Tältä pohjoisen puolelta pitää keskustan puolelle mennä lautalla, joka kulkee parinkymmenen minuutin välein läheiseltä laiturilta. Väkeä näytti kävellen ja pyöräillen olevan lautan täysi.

Etsiskelimme lippukassaa, vaan emme sellaista löytäneet, eikä kukaan muukaan näyttänyt maksavan lauttamatkasta. Matka rautatieasemalle kesti reilun 3 minuuttia, joten täältä on aika lyhyt matka keskustaan. Täällä Amsterdamissa polkupyörien suuri määrä on todella häkellyttävä. Suuria pyöräparkkeja oli aseman ympäristössä monia, jopa parkkitalokin.

 Kävelimme ensimmäiseksi läheiseen suureen kirkkoon. Basilica St. Nicolai on näyttävä ja kaunis sisältä. Läheltä ulkoa katsottuna se melkein hukkui läheisiin rakennuksiin, mutta kauempaa nähtynä hallitsee kyllä horisonttia.

Aseman vastapäätä on hotelli, jonka nimi herätti meissä hilpeyttä: Hotel Multatuli. Tuo Multatuli on kuitenkin kirjailija Eduard Dowes Dekkerin pseudonyymi nimi, joten…

Kirkkovierailun jälkeen kävelimme ja ihmettelimme roskien määrää kaupungin keskusta kaduilla. Siellä oli tosi siivotonta. Jälkeenpäin ymmärsin roskaisuuden johtuvan ilmeisesti edellisillan Pride-juhlasta. roskaisuus- ja siivoousasiaa eri jutussa myöhemmin, kuvineen.

Kuvasin erästä suurta rakennusta, josta en tiennyt, mikä se on. Sen vieressä oli kaupungin uusi kirkko ja uusien kuninkaallisten kuvia, konserttimainosten kera. De Nieuwe Kerk Amsterdamiin oli 15 Euron sisäänpääsymaksu, joten sinne emme menneet. Sen sijaan kävimme ihmettelemässä suurta ostoskeskusta, joka oli sunnuntainakin auki. Se sijaitsi upeassa, linnamaisessa rakennuksessa, jota olisi voinut luulla kuninkaalliseksi palatsiksi. Kuitenkin se aiemmin kuvaamani massiivinen rakennus osoittautui Royal Palaceksi.

Madame Tussaudin vahakabinettiin oli pitkä jono, onneksi emme olleet menossa sinne; kuuma olisi tullut jonottaessa.

Kanavien varrella oli mukava käyskennellä ja katsella ihmisiä veneissään ja katukahviloissa. Veneitä oli ainakin sunnuntaina liikkeellä paljon; mitä erilaisimpia. Ja liki kaikissa oli porukka syömässä hienosti katetuilta pöydiltä; ilmeinen sunnuntaibrunssi kanavalla.

Kävimme vielä kahdessa kirkossa; niitä on paljon enemmänkin, vaan vain nämä kolme olivat auki silloin kun me satuimme kohdalle.

Roomalaiskatolinen St Francis Xavier:lle omistettu kirkko De Kritjberg, sijaitsee Singelin varrella ja on tunnelmallinen, kuten useimmat kirkot. Se on rakennettu v. 1883 ja julistettu kansalliseksi muistomerkiksi 1973.

Westerkerk:issä kävimme tiistaina. Sinne on ilmeisesti haudattuna Rembrandt ja poikansa, vaikka hautaa ei olekaan pystytty tunnistamaan.

Jos oli jonoa Madamen vahakabinettiin, niin vielä pidempi jono nähtiin hieman myöhemmin. Ja ihmettelyn aihe selvisi: Kaikki haluavat nähdä Anne Frankin museon ja sen talon, jossa hän aikoinaan perheineen piileksi. En voisi kuvitella jonottavani korttelinpituisessa jonossa…

 

7.-10.8. Hiljaiseloa Sixhaven vierasvenesatamassa Amsterdamissa

Katselin ja käsittelin kuvia. Katsottiin, kun suuret valtameriristeilijät ohittivat Six haven-sataman melkein kosketusetäisyydeltä ja ihmeteltiin niiden suurta kokoa. Päihittävät ruotsilautat mennen tullen...

Kapu laittoi taas hyvää ruokaa, leikkeet ostettiin puolivalmiina, paneroituina. Meillä on niin hyvä jääkaappi, että pakastevihannekset säilyvät pohjalla kyttökelposina muutaman päivän.

11.8. Kierroksella Noord Amsterdamissa

 

Olemme nyt viettäneet muutaman päivän takkuilevan netin äärellä etsien talvisäilytyspaikkaa veneellemme täältä Hollannista. Mieluisin paikka olisi Amsterdamista etelään, sillä takaisin päin meno kanaville ei oikein kiinnosta. Ja nyt vihdoin sunnuntai-iltapäivällä päätimme lähteä tuulettumaan eli ulkoilemaan. Minä pääsin kamera kaulallani jo laiturille ja Kapu oli sulkemassa veneen luukkuja, kun alkoi sataa. Kapu vetäytyi takaisin sisälle, minä otin sateenvarjoni ja lähdin sateesta huolimatta käymään veskissä rannalla noin sadan metrin päässä veneestä. Se sade muuttui hetkessä rankkasateeksi, joten olin polvia myöten märkä päästessäni mukavuuslaitokseen. Ja kun tulin sieltä ulos, paistoi aurinko pilvien lomasta ja pian oli taas kaunis, vaikkakin tuulinen ulkoilusää.

Vaihdoin kuivaa ylleni ja lähdimme viereisen IJ- kanavan toiselle puolelle, jossa en aiemmin ollut käynyt. Näin sulutuksen Willem 1 -sululla uudesta näkökulmasta: Katselijana.

Kävelimme lauttalaiturin ohi ja moderniin Eye-elokuvakeskukseen. Siellä näytti olevan Fellini-näyttely ja paljon porukkaa menossa katsomaan lukuisia eri elokuvia, joita siellä näytettiin näyttävän yhtä aikaa useissa eri saleissa.

Kävelimme vielä kanavan rantaa eteenpäin, kunnes tie loppui ja oli käännyttävä takaisin päin. Ihmettelimme matkalla Iepenarboretumia, jossa kasvoi erilaisia puita. Kaikki olivat ”ulmuksia” eli jalavia, vaikkakin lehdistöltään aika erilaisia. Jatkoimme vielä arboretum-kierrosta eräässä toisessa, rehevässä puistossa. Siellä oli kahvila ja paljon nuoria aikuisia viettämässä aikaansa sekä isoja puita, joilla oli nimet.

Vielä kiersimme IJtunnelin ja kanavan yli ruokakauppaostoksille ja sitten takaisin veneelle katsastamaan, oliko kyselyihin tullut vastauksia.

12.-13.8. Ei vieläkään postia

Syy, miksi täällä Amsterdamissa olemme näinkin kauan olleet on se, että Kapu on perännyt paikallisesta pääpostista Poste Restant -kirjettä. Tänään tiistaian kävimme sitten viimeisen kerran kyselemässä sitä postia, ja eihän se vieläkään ollut tullut. Saa meidän puolestamme sitten olla tulematta. Se ei ole korvaaton, mutta olisi ollut kiva saada se käyttöön...

Tämän päivän kierroksella otin vain muutaman kuvan, sillä niitä on kyllä kertynyt jo aivan mahottomasti tästä kaupungista. Oli taas mielenkiintoista katsella  lautalla, kuinka kansainvälistä porukkaa täällä oikein onkaan. Eri kansallisuuksia, erilaisia kulkuneuvoja, kielten sorinaa, värikästä ja yksiväristä pukeutumista. Ja vain yhdet ainoat puukengät...

Amsterdamin kuvia voi katsella lisää kuvat.fi -kansiossani . Lisään sinne kuvia ja niihin tekstit, jahka yhteydet toimivat kunnolla...

Lisäys 14.8.2013

Olemme tänään soppineet talvisäilytyksestä tälle SeijMer veneellemme Zwartsluisiin, tuonne päivämatkan päähän Amsterdamista. Valitettavasti se paikka on pohjoisempana. Ja siis sehän tarkoittaa, että tulemme taas ensi keväänä tänne Amsterdamiin...!