10.-11.6. yhä Burgstaaken-sataman laiturissa makaamassa.

10.6. Maanantaina lähdimme ajamaan kohti Oldenburgia jo vähän ennen heräämistä. Olin netistä tallentanut ortopedin osoitteen karttasivun läppärille; otin kuitenkin älypuhelimen navigointiohjelman käyttöön, sillä sehän kertoi selvällä Suomen kielellä, minne mennä. Ja niin saavuimme Oldenburgin kaupungin keskustaan vaikeuksitta. Ystävällinen rouva johdatti minut takapihalle ja oikealle ovelle ja niin olin Dr. Hofmannin vastaanotolla ilmoittautumassa heti kahdeksalta. Odotushuone oli täynnä potilaita, vaan jo pian yhdeksän jälkeen pääsin tutkittavaksi. Nyt lääkäri oli asiantuntevan tuntuinen: hän tutki ensi olkapääni liikeradat ja sitten ultraäänellä tutkiskeli sen lihaksia. Ei hyvältä näytä, hän totesi ja näytti kuvaruudulta minulle jotain, jota tietenkään en ymmärtänyt. Sitten apulainen haki olkapään pienoismallin ja siitä tohtori osoitti konkreettisesti, mikä lihas/jänne oli katkennut. Tai ainakin noin asian ymmärsin. Hän totesi leikkauksen olevan ainoa keino saada käsivarsi tulevaisuudessa nousemaan ylös asti ja samalla mainitsi, että täällä todella on liki neljän viikon jonotusaika magneettikuvaukseen. Joten päädyimme siihen, että vointini mukaan aloitamme purjehduksen ja sitten Suomeen palattuamme, ennen kesän loppua, tehdään uusi tutkimus ja mahdollinen leikkaus. Lupasivat sähköpostittaa tiedot SOS-keskuksen lääkärille päätöksen teon tueksi. Vielä ei tuo lääkäri kuitenkaan ole minulle soittanut…

11.6. Neljä viikkoa sitten jätimme Hangon, emmekä vieläkään ole päässeet purjehtimaan. Vene on päällisin puolin kunnossa, sisällä vain vallitsee edelleen kaaos. Veneen keulaan on kannettu autosta jo kaikki tavarat ja tuntuu, että niitä on ainakin puolet liikaa. Jos vain olisi varmistunut, miten tästä edetään, niin ehkä innostuisin järjestelemään ne tavarat. Vasen käteni ei ole kunnossa, mutta pystyn jo nostamaan housut ylös kahdella kädellä, joten edistystä on tapahtunut…

 Kaasupullo-ongelma ratkesi eilen, kun saimme kolme pulloamme täytätettyä paikallisessa

kaasufirmassa. Niillä toivottavasti pärjäämme tämän kesän, ja meillä on lisäksi osa, jota voidaan käyttää pullojen tankkaukseen esim. huoltoasemilla.

Ja se Wallas ei sitten kuitenkaan toiminut, vaikka siltä sunnuntaina jo vaikutti. Tänään Kapu huomasi, että ilmeisesti piirikortti oli kärähtänyt, kun lämmittimen hehkulangalle ei tullut virtaa. Etsimme netistä Wallas-Marinen yhteystiedot ja Kapu soitti ”neuvontaan”. Hän sai ohjeet, kuinka toimia, jotta hehkulanka pakotettaisiin manuaalisesti sytyttämään. Painonappikytkimen ja johdonpätkän oston ja muutaman tunnin työn jälkeen hän sai kuin saikin lämmittimen syttymään ja puhaltamaan lämmintä ilmaa. Ei se ehkä kuitenkaan vielä taida oikein asianmukaisesti toimia, vaan jatketaan huomenna…

Ja kuten asiaan kuuluu, on ulkotila taas täynnä tavaraa, eihän Kapu muutoin mahtuisi sinne istuinlaatikon sisälle touhuamaan. On se hyvä, että toinen on taipuisa; minä en kunnolla pystyisi siellä ahtaassa tilassa edes kyykistymään. 

Pellollinen leinikkejä

Pellollinen leinikkejä