Pitäskö vaihtaa blogin nimi?

3.-5.6.13

Alkuviikko kului täysin veneen kunnostuksessa. Yritin yksikätisenä auttaa, minkä kykenin, vaan useimmiten taisin vain olla tiellä. Pystyin kuitenkin ajamaan autoa ja toimin juoksupoikana hakien tarvikkeita eri puolilta kaupunkia.

Lateern-vene laskettiin veteen keskiviikkona. Se oli siis Kölniläisten ystäviemme vene, joka oli hallissa kunnostettavana SeijMerin vierellä. Meidän veneemme lasku sovittiin torstaiaamuksi kello 10.00.

6.6. Viimeisen Zimmer Frei -yön ja -aamiaisen jälkeen Kapu lähti torstaiaamuna puoli yhdeksän maissa kävelemään rantaan. Minä maksoin huoneen, pakkasin tavarat autoon ja ehdin juuri kymmeneksi satamaan. Vaan ei siellä SeijMeriä näkynyt. Siellähän se vielä odotti hallissa kuljetusta masto vierellä omassa telineessään. Vasta hieman ennen yhtätoista tuli traktori hakemaan SeijMerin rantaan. Kapu oli jo kuljettanut sen maston, joten minä talutin fillarin ja maalipurkin veteenlaskupaikalle. Ja vielä hieman odotusta, kun kalastajavene oli hetkeksi vallannut nosturin alusen. Sitten hieman yhdentoista jälkeen purjeveneemme pääsi oikeaan elementtiinsä, suolaiseen veteen Itämereen. 

Vielä hieman pelaamista maston noston kanssa ja sitten minäkin pääsin veneeseen auttamaan Kapua veneen purjehduskuntoon laitossa. Lateernin väki käväisi morjenstamassa ja kutsui meidät illalla veneeseensä. Vietimmekin muutaman tunnin hauskan hetken heidän kanssaan. ”Tuliaisiksi” veimme mennessämme Koskenkorvaa heille maistiaisiksi. Vaan siitä isäntämme oli melkein loukkaantunut, vaikka juoman mausta tykkäsinkin. Hän totesi, että kun hän kutsui, niin hän kyllä huolehtisi tarjoilustakin. Antoi kuittenkin käytösmokamme anteeksi ja me kutsuimme vuorostamme heidät vastavierailulle, jos he vielä perjantai-iltana olisivat satamassa.

7.6. Perjantain vastainen yö oli taas kylmä ja minä palelin, sillä lämppäri ei toiminut eikä lämpöpuhallinkaan, kun meillä ei ollut maasähköä. Aamulla jatkoimme veneen laittoa laituripaikalla. Saimme purjeiden latat ja köydet pujoteltua paikoilleen ja sitloodan avotilasta ylimääräiset lepuuttajat siirrettyä paikoilleen ahtaaseen penkinaluslaatikkoon. Myös veneen kabiinissa levällään olleet työkalut sai Kapu soviteltua sängynaluslaatikkoonsa, joten vene alkoi olla päällisin puolin vieraskunnossa. Vaan sitten meille tuli mieleen, että vaikka päivä onkin lämmin, on yöllä taas kylmä.

Eikä Wallas toimi! Joten pari tuntia ennen sovittua vierailuaikaa aloitimme ahtaan penkinaluslaatikon tyhjennyksen avotilaan ja työkalupakkien esiin oton kabiinin lattialle. Sitten Kapu kiipesi eli ahtautui sinne laatikkoon irrottamaan lämppäriä. Aikamoinen työ on purkaa se lämmityslaite, jotta siihen saa vaihdettua uuden hehkulangan. Ohjeen mukaan hehkuspiraali pitää säätää kahden millin etäisyydelle tiivisteen yläpinnasta. Ja vaikka Kapulla on kahden vuosikymmenen kokemus Wallas-merkkistä lämmityslaitteista, niin silti se hehkulanka katkesi. Onneksi meillä oli toinenkin korjaussarja mukana, joten Kapu otti siitä uuden hehkulankaosan käyttöön. Nyt hän ei enää uskaltautunut säätötoimenpiteeseen, vaan ja asensi sen paikoilleen sinällään ja kasasi laitteen. Nyt vieraat jo astuivatkin veneeseemme ja Kapu toivotti heidät tervetulleiksi kädet rasvassa. Pidin vieraille seuraa ahtaassa ulkotilassa, kunnes Kapu sai siistiydyttyä ja työkalut piiloon, jotta mahtuisimme sisälle istumaan.

Lateernin Wolfgang osoittautui varsinaiseksi historiantuntujaksi ja hän kertoi meille Kölnin katedraalin historian vuosilukuineen kaikkineen erittäin innostavalla tavalla. Hän kertoi myös suuresta Rosenmontag tms. juhlasta, jossa oli helmikuussa ollut Prinssinä olleen poikansa kuskina monen viikon ajan. Pitänee tutkia netistä, mikä tuo juhla oikein onkaan.

Se netin käyttö on jäänyt todella vähiin. En maanantain jälkeen ole ennen tätä lauantai-iltapäivää ennättänyt Mäkkiin ollenkaan, vaikka sillä puolen kaupunkia olenkin joutunut ajelemaan. Sen Gongstar-nettitikun käytön olemme ajatelleet säästävämme tärkeimpien eli pankkiasioiden hoitoon, sillä pankkiin ei kait kannata mennä avoimessa ympäristössä.

8.6 Lauantaiaamuna en enää palellut sängyssä, sillä meillä oli nyt maasähköä ja pidimme illalla lämpöpuhaltimen päällä. Voileipäaamiaisen jälkeen Lateernin väki kävi hyvästelemässä meidät; he purjehtisivat tänään itään päin jonnekin, minne tuuli heidät kuljettaisi. Ulkona on melko navakka länsi-lounas –tuuli. Vaikka aurinko edelleen paistaa pilvettömältä taivaalta, ei ulkona ole lämmin; on siis oikein sopiva purjehduskeli. Uutisissa kerrotaan edelleen suurista tulvista; tänä aamuna Elben vesi on nousemassa jo Lauenburgissa. Vakuutusyhtiön edustaja ilmoitti, että minun pitäisi maanantaiaamuna olla Oldenburgissa privaattiortopedin vastaanotolla tutkittavana.

Tulvien ja mastonkuljetusvaikeuksien takia olemme päättäneet olla menemättä tänä kesän Saksan joille ja kanavilla. Riippuen maanantaisesta ortopedin lausunnosta, voi olla, että emme purjehdi paljon muuallakaan. Tai tarkemmin sanoen, minä en purjehdi, vaan ehkä tulen kotiin; saapa nähdä, kuinka muijan käy. Vaan sitten Kapu tarvitsee jonkun kaverin purjehtimaan kanssaan…

Joka tapauksessa tämän blogin otsikko täytyisi muuttaa vastaamaan nykyisiä olosuhteita. Mutta olkoon vielä nyt entisellään, kunnes jatko selviää. Ja nyt jään jännittämään, josko tuo lämppäri lähtisi toimimaan. Kapu otti sen nimittäin taas pois paikoiltaan ja on viimeisen tunnin korjannut sitä…

.

Ja nyt voin ilokseni kertoa, että Kapu otti työvoiton siitä Wallas-lämppäristä ja se toimii!!

Satamassa tuli otettua muutama video, joita en voi täällä ladata nettiin. Mutta muutaman kuvan laitan iloksenne: