Hollannista Suomeen 22.-24.8.13

Kun SeijMer oli torstaina saatu onnellisesti kuivalle maalle, pohja pesty ja konehuone yms. hoidettu talvehtimiskuntoon, niin me pääsimme aloittamaan pitkän ajomatkan täydellä autolla kohti Travemündea. Tuttu tiehän sinne veisi: Olinhan siitä suurimman osan ajanut jo menneellä viikolla, kun hain auton Burgista. Tosin ajoin sen päinvastaiseen suuntaan, vaan tutulta tie näytti. Otin Samsungiini taas verkkovierailun käyttöön ja avasin navigaattorin. Tuttu naisääni muistutti muutaman kerran tulevista käännöksistä, vaikka minä olinkin muistavani ne jo ennestään. 

Koska olimme lähteneet matkalle jo kello kahden maissa, meinasi meille tulla pula: laivaan pääsee vasta aikaisintaan klo yhden maissa yöllä ja ajomatka kestäisi navigaattorin mukaan vain viitisen tuntia. Siis missä kuluttaa ylimääräiset tunnit? Halusimme päästä ainakin syömään ja olisi kiva nähdä joku uusi paikkakuntakin. Niinpä kuuden maissa illansuussa käännyimme 1-tieltä kohti Bremenin keskustaa. Matkaa kertyi varmaan kymmenkunta kilometriä, sillä en osannut käyttää navigaattoria, kun en tiennyt varsinaista määränpäätä. Tien varrella oli lopulta opasteita vanhan kaupungin parkkitaloon. Niitä Kapu seurasi uskollisesti, kunnes huomasimme ajavamme samaa reittiä jo toisen kerran, eikä sitä parkkitaloa vaan näkynyt. No, onneksi kolmannella kerralla satuimme kääntymään oikeaan suuntaan ja ajoimme Pressehausen pysäköintitaloon sisälle. Maanpinnalle päästyämme huomasimme olevamme siis keskellä kaupunkia ja vanhakaupunki oli korttelin kävelymatkan päässä. Aika hyvin..., paitsi että kamerani oli jäänyt autoon, enkä viitsinyt sitä enää hakea. Ja kyllä viitsimättömyys kadutti: nähtävää ja kuvattavaa oli paljon Kännykällä yritin ikuistaa kaupungintaloa ja parlamenttitaloa, vaan onneksi netissä on niistä kunnon kuvat ja muutakin tietoa.Ruokapaikkaa etsiskelimme, vaan kaikki vaikuttivat Kapun mielestä liian kalliilta. Vihdoin "eksyimme" Karstadtin tavarataloon ja sen ravintolassa saimme vatsamme täyteen kohtuu hinnalla. Nyt ei sitten ollutkaan muuta ongelmaa kuin löytää auto! Missäs se Pressehaus nyt oikein olikaan? Ja kyllähän se melko pian löytyi ja pääsimme jatkamaan ajomatkaa kohti Kieliä.


Finnlinesin laiva lähtee Skandinavienkai -laiturista Travemündesta, osoitteena on Zum Hafenplatz 1. Sinne saavuimme illalla liian aikaisin. Finnstar-laiva oli laiturissa ja joitakin autoja oli jo kentällä odottamassa laivaan pääsyä. Niillä oli kuitenkin edessään monen tunnin seisokki, sillä aikaa laivaan pääsyyn oli vielä tuossa vaiheessa nelisen tuntia. Me ajoimme parkkiin Hafenhausin eteen ja lähdimme ostoksille. Ensin piti kuitenkin etsiä naistenhuone. Ja sitähän ei sitten löytynyt millään, vaikka eräs äiti tyttärineen etsi sitä jopa miestenhuoneesta. Onneksi kysyvä löytää, joten viinakaupan myyjän ohjeita seuraten mukavuuslaitos meille naisille löytyi muutaman nurkan takaa.  Ostokset tehtyämme kävelimme terminaalialueen päällä olevan lasikäytävän päähän ihmettelemään laivan lastausta

Puolen yön jälkeen mekin sitten liityimme kentällä jonottavien autojen joukkoon ja laivaan pääsimme joskus kello yhden jälkeen paikallista aikaa. Laivalla noudatetaan Suomen aikaa, joten laiva lähti  kello 4 ja me olimme silloin jo sängyssä houkuttelemassa unta. 
Perjantaiaamuna yritimme nukkua pitkään, sillä varsinainen yöuni jäi aika vähäiseksi. Kuitenkin hyvissä ajoin ennen puoltapäivää menin kahville laivan baariin. Minulla oli omat eväät eli sämpylä ja jugurtti mukanani, joten en tarvinnut muuta kuin kahvin. Se kahvikupillinen maksoi sitten huimat 2,5 Euroa, joten totesin sen olevan ensimmäinen ja viimeinen kahvi sillä laivalla. 
Toukokuussa, kun menimme Fehmarnille, olimme samassa Finnstar-laivassa. Silloin  nettiyhteys oli vain langallisena hyteissä ja jouduimme ostamaan 4,5 Euron arvoisen kaapelin, jotta saatoimme käyttää nettiä. Nyt kun meillä olisi ollut oma kaapeli, ei hyteissä enää ollutkaan nettiyhteyttä, vaan laivan koko 11. kansi olisi purserin mukaan WLAN-aluetta. Emme kuitenkaan onnistuneet koko päivänä kummallakaan koneella pääsemään surffailemaan. Näytti siltä, että läppärit olivat netissä, yhteys oli hyvä, vaan mitään dataa ei koneelle siirtynyt. Kun sitten kysyin asiasta purserilta, hän kertoi, että koko laivayhtiö käyttää yhtä ja samaa satelliittiyhteyttä ja kun vielä useat rekkakuskit katselevat filmejä juutuupista, niin kaistaa ei riitä kuulema henkilökunnallekaan, saati sitten meille. No eipä tuossa vaiheessa kotimatkaa juuri varsinaista asiaa sinne weppimaailmaan ollutkaan, kunhan olisimme viihdyttäneet itseämme. Laivalla ei nimittäin ollut paljoa tekemistä; ei tanssia, vain pieni kauppa ja kalliit juomiset baarissa. Viihteeksi voi toki laskea saunassa käynnin. Toukokuussa sain nauttia yksin saunan löylyistä, nyt mukana oli monta venäläistä naista lapsineen. Löylyt oli hyvä, vaan hieman levottomat...

Illalla ihailin ja kuvasin taas kerran auringonlaskua Itämereen. Aina se on yhtä sykähdyttävä ja nopea. Taivaanrannan pilvet luovat tapahtumaan joka kerta erilaisen, jännittävän tunnelman. 
Ensimmäisen ja viimeisen kuvan väliä on 17 minuuttia ja sinä aikana aurinkopallo suorastaan syöksyi aaltoihin, horisontin taakse. Kannella käynyt kova tulli ei sallitunut minun seurata kajon hiipumista tuon pidempään.

Aurinko on vielä horisontin yläpuolella, pilven takana...

Vain 17 minuuttia myöhemmin aurinko on syöksynyt mereen ja vain sen kajo värjää upeasti taivaanrannan pilvet...

Lauantaiaamuna laiva saapui Vuosaaren satamaan kello 7. Tankkasimme Tikkurilassa, sillä Suomessa bensiini oli halvempaa kuin loppumatkasta oli ollut Saksassa. Aamiaisella kävimme Espoon Ikeassa, sillä siellä aamiainen maksoi vain 2 Euroa.

Kyllä kannatti tulla takasin Suomeen ja kotiin...!
Ensi keväänä uudet matkat ja uusi juttu SeijMerin purjehduksista.