Hollannista Suomeen 22.-24.8.13

Kun SeijMer oli torstaina saatu onnellisesti kuivalle maalle, pohja pesty ja konehuone yms. hoidettu talvehtimiskuntoon, niin me pääsimme aloittamaan pitkän ajomatkan täydellä autolla kohti Travemündea. Tuttu tiehän sinne veisi: Olinhan siitä suurimman osan ajanut jo menneellä viikolla, kun hain auton Burgista. Tosin ajoin sen päinvastaiseen suuntaan, vaan tutulta tie näytti. Otin Samsungiini taas verkkovierailun käyttöön ja avasin navigaattorin. Tuttu naisääni muistutti muutaman kerran tulevista käännöksistä, vaikka minä olinkin muistavani ne jo ennestään. 

Koska olimme lähteneet matkalle jo kello kahden maissa, meinasi meille tulla pula: laivaan pääsee vasta aikaisintaan klo yhden maissa yöllä ja ajomatka kestäisi navigaattorin mukaan vain viitisen tuntia. Siis missä kuluttaa ylimääräiset tunnit? Halusimme päästä ainakin syömään ja olisi kiva nähdä joku uusi paikkakuntakin. Niinpä kuuden maissa illansuussa käännyimme 1-tieltä kohti Bremenin keskustaa. Matkaa kertyi varmaan kymmenkunta kilometriä, sillä en osannut käyttää navigaattoria, kun en tiennyt varsinaista määränpäätä. Tien varrella oli lopulta opasteita vanhan kaupungin parkkitaloon. Niitä Kapu seurasi uskollisesti, kunnes huomasimme ajavamme samaa reittiä jo toisen kerran, eikä sitä parkkitaloa vaan näkynyt. No, onneksi kolmannella kerralla satuimme kääntymään oikeaan suuntaan ja ajoimme Pressehausen pysäköintitaloon sisälle. Maanpinnalle päästyämme huomasimme olevamme siis keskellä kaupunkia ja vanhakaupunki oli korttelin kävelymatkan päässä. Aika hyvin..., paitsi että kamerani oli jäänyt autoon, enkä viitsinyt sitä enää hakea. Ja kyllä viitsimättömyys kadutti: nähtävää ja kuvattavaa oli paljon Kännykällä yritin ikuistaa kaupungintaloa ja parlamenttitaloa, vaan onneksi netissä on niistä kunnon kuvat ja muutakin tietoa.Ruokapaikkaa etsiskelimme, vaan kaikki vaikuttivat Kapun mielestä liian kalliilta. Vihdoin "eksyimme" Karstadtin tavarataloon ja sen ravintolassa saimme vatsamme täyteen kohtuu hinnalla. Nyt ei sitten ollutkaan muuta ongelmaa kuin löytää auto! Missäs se Pressehaus nyt oikein olikaan? Ja kyllähän se melko pian löytyi ja pääsimme jatkamaan ajomatkaa kohti Kieliä.


Finnlinesin laiva lähtee Skandinavienkai -laiturista Travemündesta, osoitteena on Zum Hafenplatz 1. Sinne saavuimme illalla liian aikaisin. Finnstar-laiva oli laiturissa ja joitakin autoja oli jo kentällä odottamassa laivaan pääsyä. Niillä oli kuitenkin edessään monen tunnin seisokki, sillä aikaa laivaan pääsyyn oli vielä tuossa vaiheessa nelisen tuntia. Me ajoimme parkkiin Hafenhausin eteen ja lähdimme ostoksille. Ensin piti kuitenkin etsiä naistenhuone. Ja sitähän ei sitten löytynyt millään, vaikka eräs äiti tyttärineen etsi sitä jopa miestenhuoneesta. Onneksi kysyvä löytää, joten viinakaupan myyjän ohjeita seuraten mukavuuslaitos meille naisille löytyi muutaman nurkan takaa.  Ostokset tehtyämme kävelimme terminaalialueen päällä olevan lasikäytävän päähän ihmettelemään laivan lastausta

Puolen yön jälkeen mekin sitten liityimme kentällä jonottavien autojen joukkoon ja laivaan pääsimme joskus kello yhden jälkeen paikallista aikaa. Laivalla noudatetaan Suomen aikaa, joten laiva lähti  kello 4 ja me olimme silloin jo sängyssä houkuttelemassa unta. 
Perjantaiaamuna yritimme nukkua pitkään, sillä varsinainen yöuni jäi aika vähäiseksi. Kuitenkin hyvissä ajoin ennen puoltapäivää menin kahville laivan baariin. Minulla oli omat eväät eli sämpylä ja jugurtti mukanani, joten en tarvinnut muuta kuin kahvin. Se kahvikupillinen maksoi sitten huimat 2,5 Euroa, joten totesin sen olevan ensimmäinen ja viimeinen kahvi sillä laivalla. 
Toukokuussa, kun menimme Fehmarnille, olimme samassa Finnstar-laivassa. Silloin  nettiyhteys oli vain langallisena hyteissä ja jouduimme ostamaan 4,5 Euron arvoisen kaapelin, jotta saatoimme käyttää nettiä. Nyt kun meillä olisi ollut oma kaapeli, ei hyteissä enää ollutkaan nettiyhteyttä, vaan laivan koko 11. kansi olisi purserin mukaan WLAN-aluetta. Emme kuitenkaan onnistuneet koko päivänä kummallakaan koneella pääsemään surffailemaan. Näytti siltä, että läppärit olivat netissä, yhteys oli hyvä, vaan mitään dataa ei koneelle siirtynyt. Kun sitten kysyin asiasta purserilta, hän kertoi, että koko laivayhtiö käyttää yhtä ja samaa satelliittiyhteyttä ja kun vielä useat rekkakuskit katselevat filmejä juutuupista, niin kaistaa ei riitä kuulema henkilökunnallekaan, saati sitten meille. No eipä tuossa vaiheessa kotimatkaa juuri varsinaista asiaa sinne weppimaailmaan ollutkaan, kunhan olisimme viihdyttäneet itseämme. Laivalla ei nimittäin ollut paljoa tekemistä; ei tanssia, vain pieni kauppa ja kalliit juomiset baarissa. Viihteeksi voi toki laskea saunassa käynnin. Toukokuussa sain nauttia yksin saunan löylyistä, nyt mukana oli monta venäläistä naista lapsineen. Löylyt oli hyvä, vaan hieman levottomat...

Illalla ihailin ja kuvasin taas kerran auringonlaskua Itämereen. Aina se on yhtä sykähdyttävä ja nopea. Taivaanrannan pilvet luovat tapahtumaan joka kerta erilaisen, jännittävän tunnelman. 
Ensimmäisen ja viimeisen kuvan väliä on 17 minuuttia ja sinä aikana aurinkopallo suorastaan syöksyi aaltoihin, horisontin taakse. Kannella käynyt kova tulli ei sallitunut minun seurata kajon hiipumista tuon pidempään.

Aurinko on vielä horisontin yläpuolella, pilven takana...

Vain 17 minuuttia myöhemmin aurinko on syöksynyt mereen ja vain sen kajo värjää upeasti taivaanrannan pilvet...

Lauantaiaamuna laiva saapui Vuosaaren satamaan kello 7. Tankkasimme Tikkurilassa, sillä Suomessa bensiini oli halvempaa kuin loppumatkasta oli ollut Saksassa. Aamiaisella kävimme Espoon Ikeassa, sillä siellä aamiainen maksoi vain 2 Euroa.

Kyllä kannatti tulla takasin Suomeen ja kotiin...!
Ensi keväänä uudet matkat ja uusi juttu SeijMerin purjehduksista.

Vene ylös ja miehistö kotiin

20.8.13

Kapu siirti SeijMerin campingalueelta takaisin Geertmanin telakan laituriin, koska huomenna aamulla pitäisi vene nostaa maihin.

Sain kerrankin seurata rannalta, kun silta nousi ja veneemme pääsi eteenpäin. Minähän en voinut olla veneessä, kun minä siirsin auton.

Näimme kauppareissulta tullessamme haassa juuri syntyneen vasikan, jota ihmettä piti tietenkin käydä kuvaamassa.

Päivä kului tavaroita pakaten ja venettä järjestellen. Ennätin kuitenkin illansuussa ihmetellä kuumailmapalloa, joka lähempää tarkasteltuna oli aika erikoisen näköinen.

 

21.8.13

Aamulla veneemme sitten nostettiin telakallle. Ensin masto pois:

ja sitten veneeseen nostoliinat alle ja vene ylös.

 Sitten pestiin pohja. Näkkiä ei juuri ollut, mutta tummat kohdat kölissä lienevät pohjamudan värjäämiä...?

Kapulla oli vielä muutama homma konehuoneessa ja sitten pääsimmekin lähtemään kohti Travemündea.

18.-19.8 Selvä juttu ja sadetta sekä kirkasta...

Kapu oli siis päässyt yhden yöpymisen taktiikalla Zwartsluisiin. Kun minä yövyin vuoteessa Hampurissa, oli hän joutunut pimeässä ja sateessa kiinnittymään kanavan rantaan Ramspolbrukiin 46 mailin ajon jälkeen. Sieltä oli sitten perjantaina ollut enää 12,5 mailia telakalle, jossa SeijMer nostetaan ylös ensi torstaina. Kesäähän on vielä jäljellä, vaan kyllä meille nyt jo taitaa riittää; jatketaan tästä ensi keväänä. Me lähdemme laivalla kotiin; ei tartte itse navigoida...

Täällä on satanut joka yö ja aamuisin vähintään puolille päiville asti. Sunnuntaina pääsimme kuitenkin pyöräilemään nähtävyyksiä katselemaan. Tällä pienellä paikkakunnalla ei kyllä juuri fillaria tarvitsisi; matkat on niin lyhyitä. Eikä kyllä nähtävääkään ole kyllästymiseen asti: muutama suljettu kirkko, joitain viehättäviä vanhoja ja uusia taloja, museosulku ja pari nostosiltaa, linja-autoasema ja kätevä pyöräparkki, lampi suihkukaivoineen.

Toinen suljettu kirkko

Museosulku

Vanhahkoja taloja Zwartsluisissa

Suihkukaivo

Kätevä pyöräparkki Zwartsluisin linja-autoasemalla

Tämä campingalue, joka on venesataman yhteydessä, sen sijaan on mitä mielenkiintoisimman näköinen. Minun mielikuvani campingalueesta on sellainen, jossa on autoja, asuntovaunuja ja telttoja. Täälläkin taitaa olla tilaa noille, mutta alueella ei niitä näytä juuri olevan, vaan asutus näyttää pikemminkin vakituiselta. Eivätkä useimmat talot ole mitään matkailuvaunuja, vaan sellaisia oikean talon näköisiä rakennuksia, joissa on isot ikkunat ja hienosti laitetut pihat. 

.

Täysikuukin loisti koko komeudessaan yöllä melkein kirkkaalta taivaalta ja sain siitä jonkinlaisen kuvan

Mikähän tämä kauniiin värinen otus on, kun siitä tulee aikuinen...?

15-17.8. Paikkojen vaihdosta

Kun saatiin sovittua veneelle talvisäilytyspaikka katon alta Zwartsluisissa, niin minun oli aika hakea auto Fehmarnilta. Hollantiin. Olimme siis keväällä tulleet omalla autolla veneellemme ja sillä oli tarkoitus mennä takaisin kotiin. Ja todella sieltä Fehmarnin kautta kotiin, kun alkuperäisen suunnitelman mukaan vene piti jättää toiseksikin talveksi Aurinkosaarelle.

Vaan nyt oltiinkin Hollannissa; autossa oli tavaroita, jotka kuuluvat veneeseen ja toisin päin. Siis veneessä on paljon ylimääräistä kampetta, joka pitää saada kotiin. Vuosi sitten purjehduskauden lopettajaisiksi postitimme Hankoon 3 pakettia, yht. 47 kiloa ylimääräistä rompetta. Nyt oli tarkoitus kuskata ylimääräiset tavarat autolla, joten se oli saatava paikalle.

Niinpä lähdin torstaiaamuna Amsterdamista junalla kohti Hampuria. (Samoihin aikoihin Kapu lähti ajamaan SeijMeriä kohti Ketelmeeriä ja Zwartemeeriä.)

Amsterdamin päärautatieasema on vanha, kaunis rakennus, onneksi remonteissa on säilytetty vanhat rakenteet.

Anne ja Xenia olivat rautatieasemallaHampurissa minua vastassa ja kävelimme Hafen Cityn läpi suomalaiselle merimieskirkolle, ennen kuin ”kotiuduimme” Odenstraselle. Uusi asuinalue, Hafen City, on rakennettu entiselle, käytöstä poistetulle satama-alueelle ja on tosi mielenkiintoinen paikka. Osittain vielä rakennustyömaa, sillä aluetta rakennetaan jatkuvasti. Nykyisinkin se on jo suosittu konsertti-, näyttely- ja kävelyalue, joka on viihtyisän oloinen läpikävelijänkin silmin.

 Perjantaiaamuna junailin itseni Hampurista Putgardenin kautta Burgiin. Maksoin Köllille telakointi- ja säilytysmaksut ja lähdin ajamaan kohti Hollantia. Reitti oli kartalla melkein suora,kohti lounasta, matkaa Zwartsluisiin 471 km, johon aikaa menisi alta 5 tuntia nykyisellä liikenteellä. Näin toiveikkaasti asian oli ilmaistu, kun otin Samsungini navigointiohjelman käyttöön. Oikea navigaattorini on autossani Suomessa, joten piti turvautua kännykkään. 

Vaan hentoinen naisääni, joka ajo-ohjeita silloin tällöin ilmoitteli, ei tiennyt radiossa luetuista Stau- ja Stop and go –ilmoituksista mitään. Ruuhkien ja tietöiden takia esim. Hampurin ohitus, noin 50 km, kesti tunnin. Siis toivottu aikataulu ei pitänyt paikkaansa, vaan olin sateisessa ja pimenevässä Zwartsluisissa vasta yli 7 tunnin ajon jälkeen.

Löysin SeijMerin ja Kapun telakan laiturista melko epämukavasta paikasta, sillä veden syvyys viereisessä vierasvenesatamassa ei olut riittänyt kunnolliseen laituripaikkaan. Vietimme melko levottoman yön, sillä paikan ohi kulki kaikki Meppelerdiep-kanavan liikenne. Siksipä heti lauantaiaamuna pyöräilin keskustaan ja kävin varaamassa venepaikan  Zwarte Water –joella olevasta isosta jahtisatamasta. Sinne Kapu siirsikin SeijMerin, kun olimme ensin veneestä nostaneet tavaraa autoon. Nythän auton sai ajettua ihan veneen vierellä, täällä venesatamassa minun oli jätettävä se camping-alueen parkkipaikalle kauas laitureita. 

Osnabrükin asemalta

Hafen Cityyn tehdään paljon opastettuja tutustuminkierroksia

Laivakirkko Hampurissa

Amsterdamissa 3.-14.8.

3.8. Pyykkipäivä, taas…

 

Lauantaina useat veneet jättivät sataman ennen puoltapäivää ja niin mekin saimme oman laituripaikan siihen kuuluvine etuineen; saimme siis sähköt. Lauantaina pidin pyykkipäivän, tosin nimimerkillä vaikeuksien kautta voittoon.

Satamamaksu piti maksaa automaattiin, kuten oli aikoinaan Kappelnissakin. Satamamaksun jälkeen kone tarjosi ostettavaksi 3 Euron arvoisia satamakortteja, mainiten, että niitä tarvitaan vain, jos aikoo esim. käyttää pesukonetta. Siis noin asian ymmärsin ja lunastin/maksoin kaksi korttia. Kun sitten täytin tyhjän koneen pyykeillämme, en saanut konetta käyntiin. Siis kortinlukulaite näytti, että kortilla ei ole arvoa, vaikka olin niistä maksanut 3 € kappale. 

Sitten paikalle tuli joku isäntä pyykkikassin kanssa. Hän kävi lopulta kädestä pitäen näyttämässä minulle, että sille kortille täytyy ladata 7 €, jotta se riittää pesuun ja kuivaukseen. Revin kimpaantuneena pyykit koneesta ja lähdin hakemaan Visa-korttiani. Tietenkin mies laittoi omat pyykkinsä pesuun, joten vasta tunnin päästä oli sitten minun vuoroni ja silloin minulla oli kortilla arvoa 7 Euron edestä.

No, koneellinen kesti peseytyä siis tunnin, sitten laitoin lingotut pyykit kuivauskoneeseen. Digitaalinäytöltä valitsin ohjelmaksi kahden symbolin, ’’pisaran”, kuvan, kun se kesti pisimmän ajan, 28 minuuttia, ja maksoi sen 2,5 Euroa, joka kortillani vielä oli arvoa. Puolen tunnin kuluttua käsittelin melko märkiä vaatteita. Siksi kävin lataamassa vielä 2,5 € ja laitoin vaatteet uudelleen siihen 2 symbolin ohjelmaan. Ja arvaathan tuon, eivät ne sittenkään olleet kuivia. Olin onneksi vetänyt veneeseen pyykkinarut, joten ripustin kosteahkot vaatteet kuivumaan aurinkoon ja tuuleen. Tuuli navakoituikin pian niin, että minun oli vahdittava vierellä, etteivät puhtaat pyykkini lentäneet karkuun. Pyykkäämiseen meni siis käytännössä koko päivä, vaan kannattihan se…

Kapu kävi pyykätessäni sataman ympäristössä kävelyllä ja löysi ruokakaupan, josta kantoi täydennystä jääkaappiin. Minä en lauantaina poistunut sataman alueelta ollenkaan.

 4.-6.8. Kaupunkikierroksia

 

Sunnuntaina lähdimme kaupunkikierrokselle. Samanlaisia kierroksia teimme myös maanantaina ja tiistaina. Arkena pääkohde oli Amsterdamin pääpostikonttori, vaan valitettavasti turhaan.

Tältä pohjoisen puolelta pitää keskustan puolelle mennä lautalla, joka kulkee parinkymmenen minuutin välein läheiseltä laiturilta. Väkeä näytti kävellen ja pyöräillen olevan lautan täysi.

Etsiskelimme lippukassaa, vaan emme sellaista löytäneet, eikä kukaan muukaan näyttänyt maksavan lauttamatkasta. Matka rautatieasemalle kesti reilun 3 minuuttia, joten täältä on aika lyhyt matka keskustaan. Täällä Amsterdamissa polkupyörien suuri määrä on todella häkellyttävä. Suuria pyöräparkkeja oli aseman ympäristössä monia, jopa parkkitalokin.

 Kävelimme ensimmäiseksi läheiseen suureen kirkkoon. Basilica St. Nicolai on näyttävä ja kaunis sisältä. Läheltä ulkoa katsottuna se melkein hukkui läheisiin rakennuksiin, mutta kauempaa nähtynä hallitsee kyllä horisonttia.

Aseman vastapäätä on hotelli, jonka nimi herätti meissä hilpeyttä: Hotel Multatuli. Tuo Multatuli on kuitenkin kirjailija Eduard Dowes Dekkerin pseudonyymi nimi, joten…

Kirkkovierailun jälkeen kävelimme ja ihmettelimme roskien määrää kaupungin keskusta kaduilla. Siellä oli tosi siivotonta. Jälkeenpäin ymmärsin roskaisuuden johtuvan ilmeisesti edellisillan Pride-juhlasta. roskaisuus- ja siivoousasiaa eri jutussa myöhemmin, kuvineen.

Kuvasin erästä suurta rakennusta, josta en tiennyt, mikä se on. Sen vieressä oli kaupungin uusi kirkko ja uusien kuninkaallisten kuvia, konserttimainosten kera. De Nieuwe Kerk Amsterdamiin oli 15 Euron sisäänpääsymaksu, joten sinne emme menneet. Sen sijaan kävimme ihmettelemässä suurta ostoskeskusta, joka oli sunnuntainakin auki. Se sijaitsi upeassa, linnamaisessa rakennuksessa, jota olisi voinut luulla kuninkaalliseksi palatsiksi. Kuitenkin se aiemmin kuvaamani massiivinen rakennus osoittautui Royal Palaceksi.

Madame Tussaudin vahakabinettiin oli pitkä jono, onneksi emme olleet menossa sinne; kuuma olisi tullut jonottaessa.

Kanavien varrella oli mukava käyskennellä ja katsella ihmisiä veneissään ja katukahviloissa. Veneitä oli ainakin sunnuntaina liikkeellä paljon; mitä erilaisimpia. Ja liki kaikissa oli porukka syömässä hienosti katetuilta pöydiltä; ilmeinen sunnuntaibrunssi kanavalla.

Kävimme vielä kahdessa kirkossa; niitä on paljon enemmänkin, vaan vain nämä kolme olivat auki silloin kun me satuimme kohdalle.

Roomalaiskatolinen St Francis Xavier:lle omistettu kirkko De Kritjberg, sijaitsee Singelin varrella ja on tunnelmallinen, kuten useimmat kirkot. Se on rakennettu v. 1883 ja julistettu kansalliseksi muistomerkiksi 1973.

Westerkerk:issä kävimme tiistaina. Sinne on ilmeisesti haudattuna Rembrandt ja poikansa, vaikka hautaa ei olekaan pystytty tunnistamaan.

Jos oli jonoa Madamen vahakabinettiin, niin vielä pidempi jono nähtiin hieman myöhemmin. Ja ihmettelyn aihe selvisi: Kaikki haluavat nähdä Anne Frankin museon ja sen talon, jossa hän aikoinaan perheineen piileksi. En voisi kuvitella jonottavani korttelinpituisessa jonossa…

 

7.-10.8. Hiljaiseloa Sixhaven vierasvenesatamassa Amsterdamissa

Katselin ja käsittelin kuvia. Katsottiin, kun suuret valtameriristeilijät ohittivat Six haven-sataman melkein kosketusetäisyydeltä ja ihmeteltiin niiden suurta kokoa. Päihittävät ruotsilautat mennen tullen...

Kapu laittoi taas hyvää ruokaa, leikkeet ostettiin puolivalmiina, paneroituina. Meillä on niin hyvä jääkaappi, että pakastevihannekset säilyvät pohjalla kyttökelposina muutaman päivän.

11.8. Kierroksella Noord Amsterdamissa

 

Olemme nyt viettäneet muutaman päivän takkuilevan netin äärellä etsien talvisäilytyspaikkaa veneellemme täältä Hollannista. Mieluisin paikka olisi Amsterdamista etelään, sillä takaisin päin meno kanaville ei oikein kiinnosta. Ja nyt vihdoin sunnuntai-iltapäivällä päätimme lähteä tuulettumaan eli ulkoilemaan. Minä pääsin kamera kaulallani jo laiturille ja Kapu oli sulkemassa veneen luukkuja, kun alkoi sataa. Kapu vetäytyi takaisin sisälle, minä otin sateenvarjoni ja lähdin sateesta huolimatta käymään veskissä rannalla noin sadan metrin päässä veneestä. Se sade muuttui hetkessä rankkasateeksi, joten olin polvia myöten märkä päästessäni mukavuuslaitokseen. Ja kun tulin sieltä ulos, paistoi aurinko pilvien lomasta ja pian oli taas kaunis, vaikkakin tuulinen ulkoilusää.

Vaihdoin kuivaa ylleni ja lähdimme viereisen IJ- kanavan toiselle puolelle, jossa en aiemmin ollut käynyt. Näin sulutuksen Willem 1 -sululla uudesta näkökulmasta: Katselijana.

Kävelimme lauttalaiturin ohi ja moderniin Eye-elokuvakeskukseen. Siellä näytti olevan Fellini-näyttely ja paljon porukkaa menossa katsomaan lukuisia eri elokuvia, joita siellä näytettiin näyttävän yhtä aikaa useissa eri saleissa.

Kävelimme vielä kanavan rantaa eteenpäin, kunnes tie loppui ja oli käännyttävä takaisin päin. Ihmettelimme matkalla Iepenarboretumia, jossa kasvoi erilaisia puita. Kaikki olivat ”ulmuksia” eli jalavia, vaikkakin lehdistöltään aika erilaisia. Jatkoimme vielä arboretum-kierrosta eräässä toisessa, rehevässä puistossa. Siellä oli kahvila ja paljon nuoria aikuisia viettämässä aikaansa sekä isoja puita, joilla oli nimet.

Vielä kiersimme IJtunnelin ja kanavan yli ruokakauppaostoksille ja sitten takaisin veneelle katsastamaan, oliko kyselyihin tullut vastauksia.

12.-13.8. Ei vieläkään postia

Syy, miksi täällä Amsterdamissa olemme näinkin kauan olleet on se, että Kapu on perännyt paikallisesta pääpostista Poste Restant -kirjettä. Tänään tiistaian kävimme sitten viimeisen kerran kyselemässä sitä postia, ja eihän se vieläkään ollut tullut. Saa meidän puolestamme sitten olla tulematta. Se ei ole korvaaton, mutta olisi ollut kiva saada se käyttöön...

Tämän päivän kierroksella otin vain muutaman kuvan, sillä niitä on kyllä kertynyt jo aivan mahottomasti tästä kaupungista. Oli taas mielenkiintoista katsella  lautalla, kuinka kansainvälistä porukkaa täällä oikein onkaan. Eri kansallisuuksia, erilaisia kulkuneuvoja, kielten sorinaa, värikästä ja yksiväristä pukeutumista. Ja vain yhdet ainoat puukengät...

Amsterdamin kuvia voi katsella lisää kuvat.fi -kansiossani . Lisään sinne kuvia ja niihin tekstit, jahka yhteydet toimivat kunnolla...

Lisäys 14.8.2013

Olemme tänään soppineet talvisäilytyksestä tälle SeijMer veneellemme Zwartsluisiin, tuonne päivämatkan päähän Amsterdamista. Valitettavasti se paikka on pohjoisempana. Ja siis sehän tarkoittaa, että tulemme taas ensi keväänä tänne Amsterdamiin...!